Budjetti 2018: Päivänsäde vai menninkäinen?

By on 20.9.2017

Arvoisa puhemies ja puheenjohtaja,

Perheessämme esitetään usein iltaisin taideteos nimeltä Päivänsäde ja menninkäinen. Ja miksi tämä traaginen rakkaustarina jossa toinen on valon lapsi ja toinen yötä rakastaa, tulee budjetista mieleen. Kerron sen ihan pian.

On ilo, että talous kasvaa. Täällä on hyvässä hengessä todettu, että se on edellisen ja nykyisen hallituksen ansiota – näin ollen jokainen ryhmä tässä salissa saa pikkuisen kunniaa. Ja yhteishenki on tärkeää, kun tärkein tehtävämme on taata kestävä ja kantava kasvu.

Miten kasvu kantaa, miten laine nostaa kaikki laivat – se on kansakunnan tulevaisuuden kohtalonkysymys. Voimmeko palata eriarvoistamisen tieltä yhteenkuuluvuuden tielle?

Miten kasvu kantaa? Nostaako laine kaikki laivat?

Tähän isoon kysymykseen nähden hallituksen budjetti on ikävä kyllä neuvotonta näpertelyä. Se on menetetty tilaisuus. Hallitus huilaa juuri sillä hetkellä, kun pitäisi toimia. Näyttää siltä, että se on menettänyt toimintakykynsä kriittisellä hetkellä – juuri silloin, kun täytyisi työntää kasvua kunnon vauhtiin.

Onko niin, että tämä hallitus osaa vain leikata, kiusata ja kurittaa, mutta ei kasvattaa, kannustaa ja luoda toivoa tulevaisuuteen? Onko katteeton pessimismi ottanut Sipilän ja Orpon panttivangikseen, onko rohkeus loppunut juuri, kun sitä tarvitaan – ei itsekuritukseen, vaan kukoistukseen. Eli viihtyykö hallitus paremmin hämärässä kuten menninkäinen, eikä pysty sokaistumatta astumaan valoon kuten päivänsäde?

Totuus on tasan päinvastainen kuin mitä pääministeri Sipilä aiemmin tänään esitti. Hän vakuutti, ettei hallitus ole ”pudottanut kintaitaan” ja jäänyt ”lepäämään laakereille”. Tosiasiassa Sipilän hallitus tappaa aikaa, aikaa jota meillä ei ole.

Sipilä nosti todistuskappaleeksi hallituksen pontevuudesta hankkeen, jolla perustettaisiin taloustieteen huippuyksikkö. No halleluja!

On hienoa, jos nobelisti Bengt Holmströmille löytyy arvoisensa asema Suomessa, mutta ei se nyt kyllä Suomen taloutta pelasta vaikean väestökehityksen ja maailmantalouden haasteista.

Talouden huippuyksikkö? No halleluja!

Mielestäni perustelen huolellisemmin sen, miksi nimenomaan hallitus on menettänyt tilaisuutensa ja siirtää suuret uudistukset seuraaville hallituksille.

1. Perhevapaauudistus.
2. Oppivelvollisuuden pidentäminen.
3. Osaajien maahanmuuton edistäminen
4. Yritystukien uudistus.
5. Verotuksen uudistus.

Mitkä tilaisuudet on menetetty?

Tämä hallitus ei pysty nostamaan työllisyysastetta 72 prosenttiin, mikä on surkeaa siksi, että ensi vuosikymmenellä ei edes tuo 72 riitä, ainakin kolme neljästä työikäisestä on saatava sorvin tai pikemminkin näytön ääreen.

Väestö vanhentuu. Se tarkoittaa, että osaajien maahanmuuttoa on lisättävä. Samaan aikaan, kun polkuhintaista riistotyötä ei tarvitse kukaan, meidän on saatava maailman kunnianhimoiset nuoret oppiin ja työhön Suomeen. Meidän on houkuteltava start-upeja Suomeen. Mutta yksi hallituspuolue estää kahta hallituspuoluetta edistymässä asiassa.

Tämä edellyttää perhevapaauudistusta, joka parantaa naisten työmarkkina-asemaa ja kannustaa kunnianhimoisemmille työurille. Sitä olemme vaatineet kaksi ja puoli vuotta, mutta jälleen yksi hallituspuolue estää kahta hallituspuoluetta edistymässä, tai ehkä kaksi estää yhtä.

Yksi hallituspuolue estää kahta, tai ehkä kaksi estää yhtä.

Kolmanneksi oppivelvollisuuden tai oppioikeuden jatkaminen sekä alusta että lopusta parantaa myös työllisyyttä ja estää syrjäytymistä. Se, että Suomessa peräti joka viides 18-25-vuotias nuori mies on jäänyt työn tai koulutuksen ulkopuolelle. Pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyysaste on vain 43 prosenttia.

Tutkimusten mukaan työelämä polarisoituu, jakautuu kahtia. Keskipalkkaiset, keskinkertaiset, keskiluokkaiset työt ovat jo vähentyneet. Yhtä lailla tutkimusten mukaan polarisaatiota voi estää vain kolmella keinolla, ja ne ovat koulutus, koulutus ja koulutus. On siis kohtalokasta, että hallitus on leikannut koulutuksesta, kuten edeltäjänsäkin. Se uhkaa tuhota tulevaisuuden toivon.

Toistan esityksen siitä, että seuraava hallitus sitoutuu oppimismiljardiin, siis panostamaan tuntuvasti kaikkeen oppiin – varhaiskasvatuksesta peruskouluun, toiselle asteelle ja korkeakouluihin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Tuore ministeri Lintilä lupasi listan yritystukien karsimisesta jo viime keväänä. Se lykättiin syksyn budjettiriiheen, ja sieltä ei tullut ulos mitään. Ilmeisesti kaksi hallituspuoluetta esti yhden puolueen edistymisen. Tämä kolmipyörä kaatuu joka kaarteessa.

Tämä kolmipyörä kaatuu joka käänteessä.

Suomen tuotannon on uusiuduttava. Uusiutuva tuotanto edellyttää uusiutuvaa energiaa. Yhteiskunta voi auttaa kiertotaloutta, digitalisaatiota, työllistäviä korkean lisäarvon aloja. Nämä näköalat puuttuvat täysin tästä keltaisesta kirjasta.

Ja vielä viides esimerkki.

Kevään kehysriihessä luvattiin myösveropäätöksiä. No kuka yllättyi siitä, että tämäkin asia pantiin työryhmään ja siitä tehdään tiekartta. No jos ollaan eksyksissä, niin tarvitaan kartta. Mutta tämä oli neljäs iso kysymys, neljäs iso tulevaisuuden kysymys, jonka linjaamiseen ei riittänyt uskallusta.

Työryhmiä, työryhmiä. Tarvitaan työtä, ei työryhmiä.

Siis jokainen päätelköön, onko oikeassa pääministeri Sipilä, joka sanoi, että hallitus tekee pontevasti suuria kasvua kannattelevia uudistuksia, vai olenko oikeassa minä, joka sanon että tästä keltaisesta kirjasta ei löydy tulevaisuuden ratkaisuja, ei mitään. Jokainen päätelköön, onko kyseessä päivänsäde vai menninkäinen.

Työryhmiä, työryhmiä. Tarvitaan työtä, ei työryhmiä

Täällä siis kinataan tämänhetkisen ja edellisen hallituksen saavutuksista ja saavuttamatta jättämisestä. Se on ajanhukkaa. Koska hallitus jättää kaikki uudistukset seuraavan hallituksen vastuulle, meidän on ryhdyttävä keskustelemaan seuraavan hallituksen ohjelmasta.

Koska hallitus jättää kaikki uudistukset seuraavan hallituksen vastuulle, niin parasta olisi, että enää ei tuhlata aika, vaan seuraava hallitus ryhtyisi jo toimeen. *

PS: Nobelisteista puheen ollen. Tasan kaksi vuotta sitten, 20.9. 2015, Helsingin Sanomat raportoi Joseph Stiglitzin kommentin Suomen hallituksen toimille: ”Ei ole mitään mekanismia, jonka kautta sairaanhoitajan palkan leikkaus edistäisi suoraan vientiä. Ainoa peruste on, että se rahoittaa yrityksille suunnatut verohelpotukset.”
Amen.

Posted in: Suomi, Talous, Työ, Verotus