Kun arvostetut ajattelijat lausuvat typeryyksiä, päiväni on pilalla, loma tai ei. Tietenkin lomapäivä on aina pahemmin pilalla kuin mikään työpäivä.

Erikoista on, että tällä kertaa typeryyksiä ei ole lauottu taloudesta, josta minulla on mielipiteitä ja tietoakin, vaan liikenteestä, josta yleensä vaikenen varmuuden vuoksi. (Moni toki soisi minun pitävän pääni kiinni myös taloudesta.)

Osmo Soininvaaran käsitys, että sähköautojen pikalatauspisteitä ei tulisi perustaa huoltamoille, on kylläkin välillisesti talouspoliittinen. Kirjoitus muistuttaa jälleen, että ekonomisteilla on taipumus luulla ymmärtävänsä paljon enemmän kuin ymmärtävät ja ratkaisevansa ongelmia paljon helpommin kuin niitä ratkaistaan.

Joskus on kuitenkin niin, että ihan käytännön kokemus vaikkapa sähköautoilusta tuottaa sen tarvittavan asiantuntemuksen, jonka puute romuttaa hupsuille lähtökohdille hölmöillä olettamuksilla rakentuvan päättömän teorian.

Siellä, missä lataus loppuu…

Soininvaara vastustaa blogissaan ministeri Kai Mykkäsen esitystä, että huoltoasemat pitäisi velvoittaa rakentamaan pikalatauspisteitä valtateiden varteen, jotta sähköisen liikenteen verkko kattaisi tiheästi koko Suomen. Karkeasti arvioiden isoilla väylillä toimii noin 250 huoltamoa, joista jo reilu 30 ABC-asemaa tarjoaa pikalatauspisteen.

Soininvaaran mielestä on tyhmää rakentaa latauspisteitä valtion pienelläkään tuella paikkoihin, joissa ei voi käyttää aikaa muuhun kuin ”ohi ajavan liikenteen katseluun”. Niinpä ne kannattaa rakentaa sinne, minne ne markkinaehtoisesti syntyisivät: kauppakeskuksiin!

Jos Soininvaara on yhtään ajellut Suomen pääteitä, hänen olisi luullut havaitsevan, että isot huoltoasemat ovat kauppakeskuksia. Ero muihin kauppakeskuksiin on vain siinä, että ne sijaitsevat – tadaa! – ihmisten matkareiteillä. Valmiiksi! Autoilijan ei tarvitse poiketa reitiltään tuntemattomien kaupunkien kaduille, näplätä navigaattoria ja harhailla pysäköintitaloissa.

… ei ole Lidliä

Soininvaaran ajatus on paitsi epäkäytännöllinen, myös toimimaton. Kun ongelma on se, että sähköautolla ei pääse Lappiin, niin ratkaisu ei ole sijoittaa latausasemia Vantaan Jumboon .

Ongelmat näet ovat päällekkäisiä. Juuri siellä, missä asiakkaita ei tahdo riittää kauppakeskuksiin, on jumalattomat välimatkat, joiden ylittäminen karvalakkisähköautoilla on ylivoimaista.

Soininvaara suosittelee kilpailutusta, mutta sellainen ei yksinkertaisesti ratkaise käsillä olevaa ongelmaa. Liikenteen sähköistäminen ei voi edistyä nopeasti ilman oikeanlaista infraa, eikä markkina toteuta sitä.

Hupaisaa on se, että Mykkäsen puolue edustaa usein markkinaideologiaa oikeudenmukaisuuden ja järkevyydenkin kustannuksella, mutta on nyt oikealla asialla. Soininvaaran puolueen taas luulisi haluavan leikata liikenteen päästöjä nopeasti, eikä tuhlaavan aikaa surkuhupaisaan teoriointiin.

Sähkön vastustaja

Soininvaaraa on usein pidetty vihreiden ideologina – samaa nimikettä on käytetty keskustalaiseen Juha Kuismaan. Sattuvasti saatiinkin tänään Helsingin Sanomien tilaamassa kolumnissa tuta myös kepulaista ymmärrystä sähköautoilusta.

On pakko sanoa: Lempäälään ei aurinko paista.

Tai tuuli tuule. Maaseutufilosofi Kuisma on hirveän huolissaan sähköriippuvuudesta – ikään kuin se uhkaisi nimenomaan suomalaisia. Sähkön lisääntyvä käyttö on kaikkien korkean elintason maiden… noh, korkean elintason merkki.

Jokainen digi-innovaatio snäpistä släkkiin, jokainen alustatalouden mullistava sovellus, teollinen internet, yhä pienemmät kommunikoivat ja havaitsevat laitteet – ne kaikki lisäävät sähkön käyttöä. Luontoa kuluttavat, uusiutumattomat resurssit korvautuvat digitaalisilla. Älyratkaisut vähentävät materiaalin tarvetta, lisäävät sen käyttöikää ja takaavat kierrätyksen.

Todella harva ihminen pitää tätä siirtymää vastustettavana – jos sähkö voidaan tuottaa uusiutuvista lähteistä, kuten koko ajan kannattavammin voidaan.

Jos miljoona autoa kulkisi maidolla

Kuisma kysyy, miten tuotettaisiin tarvittava sähkö, jos yhtäkkiä Suomen yli miljoona henkilöautoa olisivat sähköautoja. Hyvä kysymys!

Yhtä hyvä kysymys on, mistä riittäisi maitoa, jos Suomen yli miljoona henkilöautoa vaihtaisivat kertaheitolla lehmäperäiseen polttoaineeseen. Aijai. Pulassa oltaisiin.

Nyt, kun Suomessa on kuusisataa (600) täyssähköautoa, lienee tyhmimmällekin ilmeistä, että liikenteen sähköistäminen kestää vuosikaudet. Samat vuosikaudet ovat niitä, joiden aikana uusiutuva ja tehostuva energiantuotanto, tekniset ratkaisut ja varastointi edistyvät jättiläismäisesti. Aurinko ja tuuli, joista Kuisma ei ole kuullutkaan, ja niiden lisäksi monet, joista kukaan muukaan ei ole kuullut.

On kohtalokas ajatusvirhe kahliutua tämän hetken teknologiaan ratkaistaessa tulevien vuosien haasteita. Samalla jää älyämättä muutos, joka tekee tämän päivän houkuttelevat ratkaisut huomenna hölmöiksi.

Kepu kaasuttaa, maailma menee menojaan

Kuisma suosittelee vaihtoehdoksi miljoonaa biokaasuautoa. Olen itsekin sitä mieltä, että päästöjen vähentämiseksi on syytä muuntaa fossiiliautoja biokaasulle. Valtion tukiakin pitää antaa yksittäisiin kohteisiin, mutta massiivisena teollisuuspoliittisena päävalintana se on huikean riskialtis.

Maailmassa, joka on kieltämässä polttomoottoriautot kokonaan, Suomi panostaisi kaiken kaasuautoihin ja -teknologiaan. Me sentään valmistamme Uudessakaupungissa sähköautoja jo merkittävässä mitassa – eikö meidän kannata jatkaa sijoituksia maailman johtavaan teknologiaan? Ottaa osaamisella osansa huikeasti kasvavista markkinoista?

Oireellista kyllä, Juha Kuisma ei edes mainitse, että kaasuautoilla ja kaasutekniikalla olisi varmaan ulkomaan markkinoitakin. Hän tyytyy tyydyttämään kotimaista tarvetta – veronmaksajien rahoilla. Staattista ajattelua, sanan kaikissa merkityksissä.

Miljoona kaasuautoa – vaikka samaan aikaan kepulaisen bioenergia-ideologian pohja pettää pahasti. Koko ajan tiedettiin riskiksi, että EU:n hiilinielulaskenta sorsii Suomea. Kiinalaiset vetäytyvät bioinvestoinneista. En usko, että Kaidi toteuttaa tehdasta Kemijärvelle.

Ei voi edes sanoa, että kaikki munat ovat yhdessä korissa. Ne eivät ole korissa.

Kotimainen tukienergia vs globaalit ratkaisut

Kiteyttäen.  Bioenergia lisääntyy, kun poliittinen tahto työntää valtion tukea kotimarkkinalle. Vientiä ei osaamisemme tuo, koska esimerkiksi Saudi-Arabiassa on vähänlaisesti biomassaa hyödynnettäväksi.

Sähköinen liikenne on kasvanut globaaliksi markkinaksi, jota poliittinen tahto lisäksi lietsoo. Pikkuruinen kotimarkkina edellyttää Suomessa valtion tukea, jotta päästään lainkaan vientimahdollisuuksiin kiinni.  Emme saa jättää miljardimarkkinoita muille – olemmehan katsoneet sivusta jo aurinkoenergian nousua maailman johtavaksi teknologiaksi.

Osmo Soininvaara ja Juha Kuisma. Näihin käsiin ei voi Suomen liikenneratkaisuja ja päästöpolitiikkaa jättää. Likinäköinen markkina-ajattelu ei huomaa itse ongelmia eikä piittaa päämäärästä; kotimainen tukiensaalistus ei tuota tulevaisuuden globaaleja ratkaisuja.

Lähitulevaisuudesta voi sanoa vain sen, että yritän pelastaa vähistä lomapäivistä mitä pelastettavissa on. Jos Helsingissä vielä sataa, olen Pulassa.