performatiivinen

Miksi SDP?

Näinä aikoina kukaan ei uskalla vaatia työajan lyhentämistä tai koulujärjestelmän tasa-arvoa kustannuksista piittaamatta. Kahdeksantuntinen työpäivä ja peruskoulu olivat aikoinaan vaarallisia ja tuomittavia utopioita. Nyt jokainen myöntää, että ne ovat Suomen menestyksen avaimia.

Suomalaisella sosialidemokratialla on kunnioitettava menneisyys, ja menneisyyden liikkeeksi se on julistettu jo moneen kertaan. Mutta asian voi ajatella myös niin, että liikkeellä on yli sadan vuoden näytöt käytännön tasa-arvotyöstä – tekoja naisten ja miesten, köyhien ja rikkaiden, osallisten ja osattomien yhdenvertaisuuden puolesta. Ja työ on, totisesti, kesken.

SDP on aidosti kansainvälinen liike. Ilmastonmuutosta ei saada torjuttua, ellei edelläkäyvän ympäristöväen vahvistukseksi saada miljoonapäistä työväkeä.  Työpaikkojen ja ympäristönsuojelun vastakkainasettelu on syytä haudata lopullisesti.

Onhan SDP:n tuoreemman historian suuria saavutuksia sentään ympäristöministeriön perustaminen.

Aivan viimeisistä uudistuksista kova juttu on nuorisotakuu, joka pyrkii huolehtimaan, että jokaisella nuorella on opiskelu-, harjoittelu- tai työpaikka. Tyypillistä on, että Suomessa nuorisotakuuta arvostellaan (kriitikkoina ennen kaikkea ne, joilla ei ole ollut suurta huolta nuorisotyöttömyydestä aikaisemmin), mutta ulkomailla se on esikuva, jota kopioidaan monissa Euroopan maissa ja EU-säädöksissä.

Toimiva päivähoito, tasa-arvoinen peruskoulu ja työelämän reilu peli eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne on luotu poliittisella tahdolla – ja toisenlaisella tahdolla ne voidaan myös tuhota.