Me kaikki olemme vammaisia

Kaikki ovat Suomen lain mukaan yhdenvertaisia: ketään ei saa syrjiä henkilöön liittyvästä syystä. Ei iästä, syntyperästä, kielestä, uskonnosta, vammaisuudesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta.

Usein vain unohtuu, että pelkkä syrjimättömyys ei riitä – laki edellyttää toimimaan niin, että yhdenvertaisuutta lisätään. Siksi tasa-arvoinen avioliittolaki oli tärkeä uudistus.

Monet poliitikot tahtovat ratkaista Suomen talouden ongelmat jatkuvilla leikkauksilla. He unohtavat, että käytännössä julkisten palveluiden supistaminen rikkoo yhdenvertaisuutta sekä laissa että inhimillisenä periaatteena. Vanhustenhoidosta säästäminen on käytännössä ikäsyrjintää. Maahanmuuttajille esitetyt erityisvaatimukset ovat sekä lainvastaisia että epäoikeudenmukaisia.

Suomi ei suinkaan ole yhdenvertaisuuden mallimaa. Suomalainen tv-yleisö valitsi Pertti Kurikan Nimipäivät euroviisuihin ennen kuin eduskunta oli viimein päättänyt vammaisten yleismaailmallisten oikeuksien ratifioinnista.

Viittomakielilaki takaa meidän, joiden äidinkieli on viittomakieli, oikeutemme ja identiteettimme. Kuitenkin, kun lakia käsiteltiin eduskunnassa, verkkolähetystä varten ei vaivauduttu hankkimaan viittomakielen tulkkia. Kuurot eivät pystyneet seuraamaan omaan elämäänsä liittyvää historiallista hetkeä.

Me kaikki olemme vammaisia. Jokin kyky jokaiselta puuttuu. Tuijotetaanko siis siihen, mikä on vajavaista – vai iloitaanko siitä, mitä ihmisellä on annettavana vammasta huolimatta?

Jos työnantajat eivät ymmärrä, miten suuren panoksen ”vajaa- ja osatyökykyiset” voivat työpaikkaan tuoda, niin heidän silmiään on kaikin keinoin avattava. Aktiivisella työllistämisellä ja palkkatuilla voimme lisätä vammaisten tasaveroista osallistumista yhteiskuntaan.

Yksi asia on hyvä muistaa. Jos ihminen vaatii itselleen samanvertaiset oikeudet kuin toisella on, toinen ei menetä mitään. Kaikki voittavat.