Sittenkin hallintarekisteri

monopolyToisin kuin moni vielä neljä kuukautta sitten luuli, suomalainen omistus voi jatkossa piiloutua hallintarekisteriin.

Vaikka Alexander Stubb joulukuussa lupasi, että hallintarekisteri on ”haudattu ja kuopattu”, hallituksen uusi esitys romuttaa suomalaisen suoran ja julkisen arvopaperiomistuksen.

Valtiovarainministerin vuolaat anteeksipyynnöt koskivat vain hänen antamiaan vääriä tietoja, eivät suinkaan itse hanketta, jota Finanssialan ja Elinkeinoelämän Keskusliitot ovat lobanneet rajusti ja ministeriö ajanut pakkomielteisesti poliittisista päättäjistä piittaamatta.

Kuinka tässä näin kävi?

Ei haudattu, eikä kuopattu

Stubb painotti eduskunnassa keskiviikkona, että hallituksen esitys EU:n arvopaperikeskusasetuksen toimeenpanosta ”ei lisää hallintarekisteröintiä Suomessa”. Koska hänen sanojensa suhteen on aina syytä olla valppaana, avainsana on ”Suomessa”.

Suomalainen omistus voi jatkossa piiloutua hallintarekisteriin – ulkomailla

Joulukuuhun asti Stubb ajoi – väärin ja vääristellyin tiedoin – esitystä, että Suomessakin voisi siirtää omistuksensa hallintarekisteriin. Näillä ”laaritileillä” arvopaperin omistajana näkyy vain pankki tai muu välittäjä, eikä osakkeen lopullinen omistaja.

Stubb väitti, että EU:n arvopaperiasetus pakottaa avoimuuden heikennykseen. Totuus on päinvastainen. Valtiovarainministeriön esitys olisi tuhonnut Suomen europarlamentaarikkojen neuvotteleman poikkeuksen: maat, joissa arvopaperit nyt omistetaan suoraan ja tunnistettavasti, eivät ole velvoitettuja muuttamaan järjestelmäänsä.

Esityksen lausuntokierroksella lähes kaikki viranomaiset – poliisi, verohallinto, tulli – vastustivat muutosta, joka helpottaa veronkiertoa, omaisuustulojen pimitystä, rahanpesua ja sisäpiirisäännösten rikkomista. Jopa moni sijoitusalan asiantuntija oli jo pitkän aikaa arvostellut hanketta. Noin 90 prosenttia lausunnoista oli kielteisiä. Siitä huolimatta valtiovarainministeri olisi ajanut pankkien ja suuromistajien etua, jollei hän olisi haksahtanut väittämään eduskunnan edessä, että 90 prosenttia lausunnoista olisi kannattanut hallintarekisteröintiä.

Näytti siltä, että ministeri oli valehdellut eduskunnalle, seurasi julkisten anteeksipyyntöjen sarja. Päiväkausien nöyryytys oli hallituskumppaneille liikaa, ja esitys vedettiin pois. Omistuksen piilottamista vastustaneet aktivistit, kansalaisjärjestöt, journalistit ja kansanedustajat huokaisivat helpotuksesta.

Liian aikaisin.

Koska avainsana on ”Suomessa”. Hallituksen esitys tekee hallintarekisteröinnin mahdolliseksi ulkomailla. Eikä vain mahdolliseksi, vaan houkuttelevaksi. Vastustamattoman houkuttelevaksi.

Laittomasta on tehtävä laillista

Jo nyt ulkomaiden etävälittäjät haalivat asiakkaita Suomesta ulkomaisiin hallintarekistereihin, siitä piittaamatta, että se on Suomessa tällä hetkellä laitonta. Koska lain rikkomisesta ei ole määrätty rangaistuksia, suuren omistuksen salaajan kiusaus voi käydä ylivoimaiseksi.

Vaihtoehto on se, että laittomuudesta määrätään rangaistus

Mutta lain rikkominen on tietenkin kiusallista kenelle tahansa eliitin edustajalle. Tämän Stubb varmasti tiesi, koska puolusti eduskunnassa hallintarekisteröintiä 26.11.: ”Kylmä tosiasia on, että tänä päivänä, jos suomalainen haluaa kätkeä osakeomistustaan ulkomaille, sen pystyy erittäin helposti tekemään.” Kun hänelle huomautettiin, että se on laitonta, hän kuittasi huolettomasti: ”Ilman muuta se on laitonta.”

Erikoista kyllä, valtiovarainministeri perustelee esitystään sillä, että koska laiton toiminta on erittäin helppoa, se pitää laillistaa. Vaihtoehto on tietenkin se, että laittomasta toiminnasta määrätään rangaistus.

Jatkossa hallintarekisteröinti on siis laitonta Suomessa, laillista ulkomailla.

Suomen malli, esimerkki Euroopalle

EU:n arvopaperikeskusasetus on pantava voimaan Suomessa – muilta osin. Kannatettava tavoite on lisätä rajat ylittävää kilpailua, josta sijoittaja hyötyy halvempina hintoina. On hyvä, jos yritykset toimivat samoilla ehdoilla ja velvoitteilla.

Suomen malli, jossa lopullinen omistaja on reaaliaikaisesti tunnistettavissa, on harvinaisuus Euroopassa. Norjassa on sama systeemi – mutta Stubb esittää viiteryhmäksemme aina mieluummin”Balkanin maat”.

Pitäisikö Suomen luopua myös pyöräilykypäräpakosta?

Mutta eihän järjestelmämme erityisyys tarkoita, etteikö se voisi olla parempi tai jopa maailman paras. Monissa Euroopan maissa pyöräilykypärä ei ole pakollinen. Pitäisikö meidän sen takia heikentää omaa lakiamme ja heikentää lasten liikenneturvallisuutta?

Itse asiassa EU-asetus vie muuta Eurooppaa lähemmäs Suomea. Ne maat, joissa arvopaperikeskukset tarjoavat vain yhteiseriteltyjä eli hallintarekisteröityjä tilejä – joissa omistajana esiintyy vain välittäjäpankki – velvoitetaan tarjoamaan myös yksilöllisesti eriteltyjä tilejä. Niistä ei kaikissa tapauksissa ilmene omistuksen lopullinen haltija, mutta asetusta on aivan mahdollista tiukentaa.

EU:ssa on juuri nyt voimakas yhteinen tahto estää veronkiertoa ja veronvälttelyä. Direktiivit viranomaisyhteistyöstä ja suuryhtiöiden pakollisesta veroraportoinnista on juuri viime viikkoina viety läpi todella vauhdikkaasti. Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan erittäin laaja veronkierron estämiseen tähtäävä EU-lakipaketti. Automaattinen viranomaisten tiedonvaihto astuu voimaan vuoden 2017 alussa.

EU toimii tarmokkaasti veronkierron estämiseksi

Verottamattomien tulojen, harmaan talouden ja rahapesun vastainen ohjelma tehostuisi, jos omistukset kautta Euroopan olisivat suoria ja julkisia, kuten Suomessa. Olisi ihme, jos EU ei haluaisi jopa lähiaikoina lisätä läpinäkyvyyttä arvopaperien omistamiseen – juuri sitä järjestelyä, joka on voimassa Suomessa. Toistaiseksi.

Siksi olisi suorastaan traagista, jos Suomi vesittäisi  omistusmallin, joka on esimerkkinä muulle Euroopalle veronkierron vastaisessa toiminnassa. Juuri sen takiahan EU myönsi Suomelle poikkeuksen.

Oikeiston ja vasemmiston ero

Sipilän hallituksen Hallintarekisteri 2.0 on jatkoa linjalle, joka poikkeaa täysin muun Euroopan veronkierron vastaisesta valtavirrasta: viime syksynä hallitus joutui alkuperäisen hallintarekisterihankkeensa lisäksi perumaan myös veronkiertäjien armahduslain.

Joidenkin on vaikea nähdä oikeiston ja vasemmiston välistä eroa. Hallintarekisteröinti näyttää osoittavan, että oikeistohallitukselle sijoittajien ja yhtiöiden saama teoreettinen kilpailutushyöty sekä suuromistajien etu on tärkeämpi kuin omaisuuden kätkemiseen liittyvä veronvälttelyn ja suoranaisen rikollisuuden lisääntyminen. Vasemmalla kannatetaan kilpailun lisäämistä, mutta ei missään tapauksessa omistuksen tunnistettavuuden kustannuksella.

Valtiovarainministeriö pitää päättäjiä pilkkanaan

Valtiovarainministeriö on suhtautunut koko ajan EU-parlamentaarikkojen neuvottelemaan poikkeukseen suorastaan vihamielisesti. Kolmen vuoden ajan ministeriö on tarjoillut esityksissään jääräpäisesti hallintarekisteröinnin laajentamista, siitä piittaamatta, että Stubbin hallituksessa vastaavaksi ministeriksi tullut Antti Rinne vastusti. Syksyllä 2014 Rinne torppasi hankkeen, joka jäi odottamaan suosiollisempaa ministeriä – Stubbia itseään.

monopolyHallintarekisteröinnin VOI estää

Valtiovarainministeri Stubb korostaa, että Suomi ei voi vaikuttaa muiden maiden säädöksiin –  joissa siis arvopaperin lopullista omistajaa ei välttämättä tunnisteta. Tämä on itsestään selvää. Mutta siitähän ei olekaan kysymys.

Suomi voi vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön, joka koskee Suomen kansalaisia ja asukkaita sekä Suomeen sijoittuneita oikeushenkilöitä (kuten poikkeusartiklassa 38 (5) todetaan).

Kun hallituksen esityksenkin mukaan voimme säätää, että suomalaiset eivät saa hallintarekisteröidä suomalaisia omistuksiaan Suomessa, voimme kenenkään estämättä määrätä, että suomalaiset eivät saa hallintarekisteröidä suomalaisia omistuksiaan Suomen ulkopuolella.

Tämä laki on aivan välttämätön, jos haluamme turvata suomalaisen suoran omistuksen nykyisellä avoimuuden tasollaan.

Suomalaisia omistajia sitova säädös on aivan olennainen sen kannalta, vesittyykö Suomen malli. Olettaisi, että valtiovarainministeri olisi siis selvityttänyt, onko tällainen laki säädettävissä rikkomatta EU-asetusta. Tätä asiaa tivattiin häneltä eduskunnassa keskiviikkona laskujeni mukaan neljätoista kertaa  – itse kysyin kahdesti – kunnes hän vastasi: ”Minun ymmärtääkseni me emme voi sitä kotimaisin keinoin rajoittaa… minun käsitykseni on, että sitä ei voi tehdä.”

Ensin ”ei voitu” kieltää, sitten ei haluttu

Ministerin epämääräinen ”käsitys” on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä valtiovarainministeriö itse esitti kaksi vuotta aikaisemmin. Vuoden 2014 versiossa ehdotettiin, että ”poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt” eivät saisi siirtää omistustaan hallintarekisteriin. Mitään tallaista rajausta EU-asetus ei edellytä. Jos siis oli mahdollista estää omistuksen piilottaminen hallintarekisteriin kaksi vuotta sitten, se on mahdollista tänään.

Kysymys on siitä, halutaanko ulkomainen hallintarekisteröinti estää, vaikka siihen olisi mahdollisuus.

Hallitus todella haluaa hallintarekisterin

Seuraavan päivän kyselytunnilla Stubb olikin löytänyt ministeriönsä valmisteluaineistosta – jota hän luki ääneen suoraan paperista – uuden vastauksen.

”Kyse olisi puhtaasti kansallisesta lisäsääntelystä, joka kohdistuisi vain suomalaisten yhtiöiden osakkeisiin, joten olisi mahdollista, että ehdotus ohjaisi sijoittajia sijoittamaan ulkomaisiin osakkeisiin tai muihin arvopapereihin. Se ei varmaankaan ole meidän tarkoituksemme, vaan me pyrimme pitämään pääoman suomalaisissa yrityksissä… Sen takia me emme ole tätä ehdottaneet.”

Jokainen arvioikoon itse, onko perustelussa päätä tai häntää. Ulkomaiseen yhtiöön sijoitetaan, jos siltä odotetaan arvonnousua, riippumatta siitä, onko omistus julkista tai piilotettua.

Hallintarekisteri johtaa veronmenetyksiin

Tarve piiloutua ulkomaiseen hallintarekisteriin on aivan toinen. Rehelliset sijoittajat haluavat pitää omistustensa määrän julkisuuden ulottumattomissa. Vähemmän rehelliset haluavat jättää ilmoittamatta omaisuustulonsa Suomen verottajalle. Kaikkein epärehellisimmät syyllistyvät raskaisiin rikoksiin.

Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jätettiin ilmoittamatta noin 800 miljoonaa euroa. Eduskunnalle tehdyn selvityksen mukaan hallintarekisteröinnistä aiheutuu kymmenien miljoonien eurojen veronmenetys.

Selvää on, että valtiovarainministeri Alexander Stubb ja hänen taustavoimansa eivät enää halua, että merkittävin osa suomalaisesta omistuksesta on tunnistettavaa, verotettavaa, avointa ja julkista.

Se olisi suuri tappio Suomelle. Siksi vastustan sitä loppuun saakka, ja sen jälkeenkin.