Sote-yhtiöittämiset edellyttävät julkisuuslain uudistusta

By on 6.6.2017

Yhtiöittämiset ovat olleet Juha Sipilän hallituksen tunnusmerkki. Monet toimittajat ovat nostaneet esiin sen, että linja heikentää julkishallinnon toiminnan läpinäkyvyyttä. Hallitus ei näet ole huolehtinut yhtiöihin siirtyvän toiminnan julkisuudesta. Kuusi toimittajayhdistystä ehdotti toukokuussa siirtymistä Ruotsin malliin, jossa julkisuuslaki koskee julkisen vallan alaisuudessa olevia yrityksiä.

Journalisteilla on aiheellinen huoli avoimuudesta, joka on viime kädessä demokratian tae, Siksi tein julkisuuslakien laajentamisesta lakialoitteen viime syksynä (LA 47/2016).

Aloite on ajankohtainen, sillä eduskunnassa käsittelyssä oleva sote-lakiesitys tarkoittaa terveyspalveluiden yhtiöittämistä miljardien mittaluokassa. Tällaisten päätösten yhteydessä tulisi varmistaa julkisrahoitteisen toiminnan läpinäkyvyys.

Läpinäkyvyysongelmista on lukuisia esimerkkejä.

Edes kaupunginvaltuutetut eivät ole saaneet nähtäväkseen asiakirjoja Länsimetro-hankkeen viivästyksistä. Ulkopuolisilla ei ole pääsyä kritiikkiä saaneen kehitysrahoittaja Finnfundin asiakirjoihin. Listaa voisi jatkaa.

Läpinäkyvyyden puutteen haitta on ilmeinen: media, kansalaisjärjestöt ja veromaksajat eivät voi valvoa, käytetäänkö julkisia varoja vastuullisesti. Yhtiöllä tai säätiöllä on aina mahdollisuus vähintään viivytellä tietojen julkistamista – jo sekin antaa sijaa korruptiolle.

Lakialoitteeni on ikävä kyllä jumiutunut hallintovaliokuntaan. Nyt olisi aika ottaa se käsittelyyn, jotta julkisesti omistettujen yhtiöiden ja säätiöiden toimintaa voitaisiin valvoa asianmukaisesti

Hallitus ei kuitenkaan näytä piittaavan avoimuudesta. Se on tehnyt yhtiöittämisten ohella useita päätöksiä, jotka heikentävät omistamisen läpinäkyvyyttä.

Hallintarekisteröinnin laajentaminen heikensi osakeomistusten julkisuutta, jota koko Eurooppa piti esikuvallisena. Hallituksella olisi ollut yli vuosi aikaa muotoilla lait, joilla omistusten läpinäkyvyys taataan.

Viime viikolla eduskunnan rahanpesulakipaketin käsittelyssä hallituspuolueiden edustajat kannattivat tosiasiallisten edunsaajien julkistamista, jos heidän omistusosuutensa on vähintään 25 prosenttia. Ei ole sattumaa, että raja on EU:n minimivaatimus. Oppositio ja lukuisat asiantuntijat vaativat jo 10 prosentin omistusten läpinäkyvyyttä.

Salailua edistäessään hallitus kulkee EU:ssa vastavirtaan. EU:ssa neuvotellaan parhaillaan rahanpesudirektiivistä, jolla omistajajulkisuutta lisättäisiin tuntuvasti. Tanskassa jo viiden prosentin omistukset ovat olleet julkisia vuodesta 2014 ja Norjassa jo yhden osakkeen omistukset voi tarkistaa esimerkiksi sanomalehti Dagens Næringslivin verkkopalvelusta.

Julkisuus ja läpinäkyvyys ovat sekä demokratian että toimivien markkinoiden elinehto. Suomen kannattaa olla avoimuuden edelläkävijä, joka saattaa tiedon helposti kansalaisten ja yritysten saataville. Parhaat päätökset perustuvat parhaaseen tietoon.

Demokratiaa ei uhkaa yksin läpinäkyvyyden heikkeneminen. Eduskunnan vaikutusvalta julkisten varojen käyttöön heikkenee, jos omistusten uusi osoite on Valtion kehitysyhtiö Vake Oy.

Selkeiden vastuiden ja huolellisen valvonnan sijaan hallitus esittää hurskaita toivomuksia. Yhtiöittämiset ovat itse tarkoitus, seuraukset jäävät herran – tai herrakerhon – haltuun.

Hallituksen sote-esityksevaikutusarviot sisältävät paljon toiveita ja uhkia, mutteivat edes varovaista lupausta siitä, että uudistuksella edistettäisiin kansalaisten etua. Asiantuntijoiden esittämästä kritiikistä voi tehdä tylyn yhteenvedon: hallitus ei ymmärrä, miten yritykset ja markkinat toimivat, mutta toivoo ihmettä.

Miksi hallitus haluaa ehdoin tahdoin kaventaa demokratian liikkumatilaa ja heikentää läpinäkyvyyttä? Taustalla lienee ideologia, jonka mukaan poliittiset päättäjät tekevät aina huonompia ratkaisuja kuin bisnesmiehet voittoja tavoitellessaan. Juuri nyt tuo päätelmä näyttää masentavankin oikealta, mutta toivottavasti kahden vuoden päästä asiat ovat toisin.