Totuuden välttelyä rahanpiilotuksessa

By on 2.5.2017

Puhe eduskunnassa 2.5. 2017

Hallintarekisteri eli rahanpiilotuslaki on asia, jonka jokaisessa käänteessä hallituksen on ollut tavallistakin vaikeampi pysyä totuudessa.

Tässä salissa sanottin seuraavaa 26. marraskuuta 2015. ”Yksi on arvopaperikeskusasetus joka on pantava toimeen, ja sen yhtenä osana on hallintarekisterijärjestelmä. Viranomaiset, joihinka te äsken viittasitte, kritisoivat sitä järjestelmää, joka meillä on nykypäivänä. Jos me katsomme näitä lausuntoja, niin noin 90 prosenttia lausunnoista on itse asiassa myönteisiä.”

Puhuja oli silloinen valtiovarainministeri Alexander Stubb, joka joutui pyytämään anteeksi totuuden välttämistään. Ja siihen kaatui ensimmäinen yritys piilottaa myös suomalaisia varoja hallintarekisteriin.

1.12. 2015 Stubb kertoi seuraavaa: ”Me emme valmistele hallintarekisteriä uudestaan missään muodossa. Hallintarekisteri on haudattu ja kuopattu. Sitä ei tuoda tämän hallituskauden aikana.”

Kesti kolme kuukautta ja hallintarekisteri palasi eduskuntaan, hiukan lievennettynä, mutta kuitenkin. Totuus osoittautui jälleen ylivoimaiseksi vastustajaksi hallitukselle.

Hallitus ei kuitenkaan itsekään ihastunut hallintarekistereihin. ”Huonot uudistukset kannattaa jättää tekemättä.” Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin puheesta voisi päätellä, että hallintarekisteri ei etene, mutta tältäkin osin totuus livahti hallituksen käsistä.

Talousvaliokunnan pj Kaj Turunen on moneen kertaan sanonut itse selvittäneensä EU:sta, että Suomi voi tehdä haluamansa poikkeukset. Joulukuussa hän kertoi Ylelle, että kokoomus oli uhannut häntä potkuilla tehtävästään. Kokoomusedustaja Harri Jaskari kiisti tiedon. Taas on mahdoton sanoa, kuka pysyy totuudessa vai pysyykö kukaan.

Nyt Turunen kirkkain silmin hyväksyy esityksen, kun hallitus talousriihessään niin päätti. Mikä oli äkkikäännöksen hinta? Ruotsin kielen valinnaisuuden kokeilu? Perhevapaaudistuksen jäädytys? Olisi kerrankin kiva kuulla totuus, koko totuus ja pelkkä totuus.

***
Turunen kysyi Helsingin Sanomissa 16.6.2016: ”Miksi salailu sallittaisiin, kun se nykyisinkin on kielletty”  sekä ”Miksi Suomi nyt sallisi omistusten piilottamisen ulkomaille, kun omistamisen julkisuutta kansainvälisestikin avataan?”

Nämä kysymykset jäävät yhä vastaamatta. Hallitus ei siis pyri vastaamaan kiusallisiin kysymyksiin, vaan lopettaa kysymysten esittämisen.

Totuus on kuitenkin se, että hallitus on avaamassa ovia korruption ja veronkiertoon, kun suomalaisille sallitaan ulkomaisten hallintarekistereiden käyttö.

Hallintarekisterit aiheuttavat kahdenlaisia ongelmia. Omistusten piilottelu antaa mahdollisuuden väärinkäytöksiin. Esimerkiksi poliitikot voivat salata niiden suojassa jääviytensä yrityksiä koskevissa päätöksissä. Lisäksi suomalaiset ja ulkomaalaiset sijoittajat voivat vältellä veroja, joita niiden pitäisi lain mukaan maksaa. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin mukaan veronmenetykset lasketaan sadoissa miljoonissa. Hallintarekisterien vuoksi Suomi on vilpillisen pörssisijoittajan paratiisi.

Kymmenet asiantuntijat ovat osoittaneet ongelmat ja esittäneet niihin ratkaisuja. Mutta hallitus on sivuuttanut ne, surkuhupaisallakin tavalla, kuten alussa siteerattu entinen ministerin tapaus osoitti. Hallitus jopa piilotteli kriittisiä lausuntoja.

Asiantuntijoiden näkemysten hyljeksintä vaikuttaa olevan haliltuksen linja. Asiantuntijat ovat tyrmänneet myös hallituksen sote-mallin, jota hallitus ajaa kuurona ja sokeana läpi. Akateemisella väellä on täysi syy ymmärtää, että yliopistojen leikkaukset ovat johdonmukainen tapa vaientaa riippumattomien asiantuntijoiden ääni.

Turusen toiseen kysymykseen emme myöskään saa vastausta.

Euroopan unionissa on vahva tahto estää veronkiertoa ja tuoda esiin omistusten todelliset edunsaajat. Ministerit neuvottelevat parhaillaan rahanpesudirektiivin tiukennusta, johon Euroopan parlamentti on vaatinut täysin julkista omistajarekisteriä. Toisin sanoen Suomi menee vastavirtaan lisäämällä omistusten pimitystä samaan aikaan, kun EU:ssa vaaditaan lisää läpinäkyvyyttä.

Mitä linjaa Suomi ajaa neuvoteluissa, ministeri Orpo? Edeltäjänne lupasi vielä Panama-paperien jälkimainingeissa viime keväänä, että Suomi kannattaa omistusten täyttä ja kattavaa julkisuutta.

Miten on?

Surkeaa on, että Suomen ja eräiden muiden maiden suoran omistamisen järjestelmä on ollut esikuvana Euroopalle, jossa etsitään keinoja reilun verotuksen ja verokertymän varmistamiseksi sekä väärinkäytösten estämiseksi. Tämän vahvistivat sekä Euroopan parlamentin Taxe2-komitea että Slovakian puheenjohtajakauden parlamentaarinen kokous. Sosialidemokraattisten puolueiden valtiovarainvaliokuntien jäsenet ovat puolustaneet julkilausumissaan Suomen mallia.

Rahanpiilotuslaki on vastoin EU:n pyrkimyksiä. Erityisen surkuhupaisia ovat sen ponnet, joihin ei usko kukaan. Jos laki poistaa nopeusrajoituksen maantieltä, ei ole mitään järkeä ponnessa joka vaatii kuitenkin pitämään nopeusrajoitukset. Tällä hurskastelulla on ostettu perussuomalaisille mielenrauha, jotta he voivat tehdä sitä mitä parhaiten osaavat: selitellä parhain päin taas kerran sitä, miten se mitä saa ei ole ollenkaan sitä mitä tilaa.

Jos hallitus olisi oikeasti halunnut ratkoa ne monet ongelmat, joita esitykseen sisältyy, se olisi ehtinyt jo puolessatoista vuodessa korjata esitystään. Mutta tahtoa ei ole.

Nyt näyttää siltä, että hallitus katsoo eliitin verovilppiä läpi sormien samalla, kun työttömiltä vaaditaan yhä enemmän selvityksiä perusturvansa takaamieseksi.

Hallintarekisterien hylkäys osoittaisi uskoa läpinäkyvämpään Suomeen, kansainväliseen edelläkävijään. Suomeen, jossa lakeja valmistellaan avoimesti ja parasta asiantuntemusta käyttäen. Jota johdetaan tiedolla ja näkemyksellä, eikä pelolla ja peleillä.

Posted in: EU, Eurooppa, Talous