Vaalikonevastaukset A:sta Ö:hön

Olen tehnyt äänestäjän iloksi koosteen kaikista vaalikonevastauksistani, 58 eri aiheesta – keskioluesta ilmastonsuojeluun.

Alkuperäiset vaalikonevastaukseni löytyvät täältä: YleEtelä-Suomen Media (Länsiväylä, Vantaan Sanomat, Länsi-Uusimaa, Keski-Uusimaa, Uusimaa, Aamuposti), Helsingin SanomatIlta-SanomatMTV3Työttömien vaalikone (Tatsi)Vammainen vaalikoneTalouspoliittinen vaalikone

 ANSIOTURVAN TASO JA KESTO

Ihmisen on voitava siirtyä työstä työhön, eikä työttömyyteen. Muutos on tehtävä turvalliseksi, mikä edellyttää hyvin monenlaisia satsauksia jatkuvaan työssä oppimiseen, lisäkoulutukseen, työnvälitykseen ja välityömarkkinoihin. Myös yrittäjäksi pitäisi voida ryhtyä ilman, että ansioturva heikkenee (ainakaan paljon).

On tutkittu tosiasia, että myöskään nykyinen ansioturva ei kannusta takaisin työhön parhaalla tavalla. Pitäisi tutkia kiihkottomasti, miten silta työstä työhön rakentuisi parhaiten, ilman ennakko-oletuksia kestosta ja tasosta – ja ennen kaikkea pyrkimättä vain ja ainoastaan menoleikkauksiin. Jos tehokkaampi järjestelmä vaatii suurempia kustannuksia, niin siihenkin on oltava valmis.

ELÄKEIKÄ (Etelä-Suomen Media)

Samalla kun Suomi vanhentuu, Suomen vanhat nuortuvat. Osa ikäihmisistä on niin hyvässä iskussa, että tuntuu älyttömältä pakottaa heidät työelämästä ulos – varsinkin kun työllisyysastetta täytyisi kaikin keinoin nostaa.

Eläkeiän yläraja pitäisi nostaa 75 vuoteen – siis ihmisten täytyisi saada tehdä työtä niin pitkään kuin haluavat.

Vaikka tehty eläkeratkaisu on minullekin itsekkäästi katsoen heikennys, on selvää, että Suomi ei pärjää, jos työelämän ikäsyrjintä jatkuu.

Työnantajilla on suuri vastuu kokeneiden työntekijöiden työssä pitämisessä. Parhaat firmat, kuten Berner, ovat saaneet ikäohjelmilla eläköitymisiän nousemaan jopa useilla vuosilla. Niitä pitää palkita – ja enneanaikaisesta eläköitymisestä rangaista.

Pitäisi ajatella, että eläke ei ole vapautus työstä, vaan vapautus pakollisesta työstä.

Työssä jaksavat ikäihmiset ovat täysillä mukana yhteiskunnassa, ja pysyvät pitempään terveinä.

Ikääntyvä Suomi ei ole ikävämpi Suomi, se voi olla aktiivinen, osaava – ja viisas.

ELÄKEKATTO (Etelä-Suomen Media)

Yksittäiset jättieläkkeet aiheuttavat katkeruutta. Ainakin valtion omistamien yritysten on ymmärrettävä kohtuuden vaatimus. Harvat jättieläkkeet johtuvat yksityisistä sopimuksista, joita ei voi lailla kieltää. Työeläkkeen saajista suurituloisin kymmenys ansaitsee keskimäärin vain saman kuin kaikki palkansaajat keskimäärin. Jos säädettäisiin eläkekatto, jolloin vain osa isokenkäisten palkasta oikeuttaisi eläkkeeseen, eläkemaksutulot vähenisivät. Ne pitäisi kattaa tavallisten palkansaajien korotettuina eläkemaksuina.

ELÄKEPUTKI (Tatsi)

Olennaista on parantaa ikäihmisten työllisyysastetta. Pitäisi kaikin keinoin välttyä kuusikymppisten irtisanomisilta, sillä uudelleen työllistyminen on äärimmäisen vaikeaa. Ruotsissa tilanne on paljon parempi muun muassa siksi, että vanhoja työntekijöitä suojaa irtisanomisjärjestys – jota Suomessa ei ole, toisin kuin moni luulee.

Viisaimmat firmat ovat ikäohjelmilla kyenneet nostamaan eläköitymisikää jopa useilla vuosilla. Työnantajille pitää tarjota keppiä ja porkkanaa, jotta kokeneet työntekijät pysyvät töissä loppuun asti.

Osa iäkkäistä pitkäaikaistyöttömistä, noin 5000, on sairauksien tai syrjäytymisen takia mahdoton työllistää. Heidät täytyy Ilkka Taipaleen mallin mukaan ohjata kunniallisesti eläkkeelle, kuten työministeri Lauri Ihalainen on esittänyt.

Jos humanitaarinen ratkaisu voidaan tehdä ja iäkkäiden irtisanomisaalto samalla laantuu, voidaan loput iäkkäistä työttömistä ohjata aktivointiin kuten nuoremmatkin. Eläkeputki sulkeutuisi joidenkin vuosien kuluttua.

EU:N JA YHDYSVALTAIN VAPAAKAUPPASOPIMUS kts. > TTIP-sopimus

EURON HAITAT JA HYÖDYT (Yle ja IS)

42 maan vertailussa ilmeni, että Suomi on hyötynyt kaikkein eniten globalisaatiosta 1990-2011: keskimäärin 1500 euroa vuodessa per henkilö. Ikävä kyllä Suomen vienti on myös kärsinyt pitkitetystä taantumasta enemmän kuin minkään muun EU-maan.

Suomen vientiriippuvuus tekee vaikutuksesta äärimmäisiä. Toisin sanoen: kun eurolla menee hyvin, Suomella menee paremmin. Kun eurolla menee huonosti, Suomella menee vielä huonommin.

Koska eurolla oli yhdeksän hyvää vuotta (1999-2008) ja toistaiseksi kuusi huonoa vuotta (2009-2014), lopputulos on vielä positiivinen.

Kirjani Suuri kiristys (2014) kertoo, kuinka yhteisvaluutan menestys tuhottiin EU:n oikeistojohdon kiristyslinjalla ja itsekkäästi ajetuilla kansallisilla eduilla.. Eurooppaan aiheutettu lama on pisin, jonka moderni taloushistoria tuntee ja on johtanut Suomen taantumaan, joka on kansantuotteella mitaten pahempi kuin 1990-luvun lama.

Jos jatkamme Saksan määräämää tietä, jossa valtiontalouksien kuristaminen tappaa kysynnän ja pitkittää lamaa edelleen, eurosta on vahinkoa Suomelle. Ja mikä vielä pahempaa, koko Euroopalle.

HOMOJEN JA LESBOJEN ADOPTIO-OIKEUS (HS)

Ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vuoksi. Kun kaikkien avioliitot tunnustetaan samanarvoisiksi, on syytä tunnustaa kaikkien perheet ja kodit samanarvoisiksi. Se, että jotkut maat eivät luovuta lapsia adoptoitavaksi homo- ja lesboperheisiin, ei ole mikään syy jarruttaa omaa lainsäädäntöämme. Omasta kokemuksesta tiedän, että adoptoitavan lapsen kannalta ei ole mitään merkitystä, onko perhe normin mukainen – tärkeintä on rakkaus ja turvallisuus.

HYVÄTULOISTEN VERONKIRISTYS

Taidan olla eri linjalla kuin perinteinen vasemmisto, joka mielii aina rahoittaa hyvät hankkeensa isopalkkaisten veroja nostamalla. Se ei onnistu loputtomiin, koska he, jotka voivat muuttaa palkkatulonsa pääomatuloiksi, hyödyntävät tilaisuutta. Lopettavan hallituksen ministeri on siitä esimerkki. Ostovoiman kannalta tärkeää olisi laskea keskituloisten verotusta, jolloin progressio isopalkkaisiin joka tapauksessa jyrkkenisi. Isopalkkaisiakin pitää kohdella oikeudenmukaisesti.

IKÄÄNTYNEIDEN TYÖLLISYYS (Tatsi)

Ikääntyneiden työllisyyden avain on pitää heidät työssä! Firmat, jotka huolehtivat kokeneiden työntekijöiden kunnosta ja motivaatiosta, ovat kyenneet pidentämään eläkkeellelähtöikää jopa viisi vuotta. Tästä pitää palkita paremmin ja liian lyhyistä työurista rangaista selkeämmiin.

Ajatus iäkkäämmän väen työeläkemaksujen alentamisesta ei ole huono, mutta tuskin ratkaisee itse ongelmaa, joka on asenteissa.

Ikäsyrjintä täytyy kerta kaikkiaan saada loppumaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, sillä Suomen tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että yli 55-vuotiaat, jopa yli 65-vuotiaat pysyvät töissä.

Eläke ei ole vapaus työstä, vaan vapaus pakollisesta työstä.

ILMASTONSUOJELU (MTV3)

Tiukat ilmastonormit ovat planeetalle välttämättömiä mutta myös oma itsekäs etumme. Suomen teollinen tulevaisuus on ilmastoteknologiassa: puhtaissa ja puhdistavissa, kierrättävissä, tehostavissa ja säästävissä ratkaisuissa. Jo nyt cleantech-yritysten vuotuinen liikevaihto on 30 miljardia euroa.

Mitä kunnianhimoisempia EU:n uusiutuvan energian tavoitteet, sitä parempi Suomelle – jos ymmärrämme tilaisuutemme. Suomi on jo bioenergian osalta EU:n kärkijoukoissa. Kotikaupunkini Äänekosken tuleva biotuotetehdas lisää yksin bioenergian osuutta 2 prosenttiyksikköä. Neste Oil on biopolttoaineiden osalta maailman edelläkävijä.

Näissäkin vaaleissa Suomen valittavana on menneisyyden tie ja tulevaisuuden tie. Menneisyyden tie tarkoittaa raskasta, saastuttavaa teollisuutta, jonka doping-aineena on näennäisen halpa ydinsähkö. Tulevaisuuden tie seuraa ilmastonsuojelun ja puhtaan veden ja ilman megatrendejä,, joissa suomalaiset keksinnöt, tuotanto ja palvelut voivat olla maailman markkinajohtajia.

ITÄMERI (MTV3)

Suomesta Itämereen päätyvästä fosforista ja typestä puolet on peräisin maataloudesta, yleisestä vesistökuormituksesta osuus on vielä suurempi. Kun keskitytään Itämereen, pohjavesiä pilaavat nitraatti- ja torjunta-ainejäämät sekä kemikaalikuormat jäävät vähemmälle huomiolle.

EU:n ja valtion ympäristötukien ehdot ovat jo vaikuttaneet myönteisesti. Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen surullisenkuuluisa kohtalo osoittaa kuitenkin , että tarvitaan sekä tiukempia normeja että fiksumpaa lainsäädäntöä.

Keskustan yritys lakkauttaa ympäristöministeriö on torjuttava. On päinvastoin siirrettävä vesistöasiat maa- ja metsätalousministeriöstä (MMM) ympäristöministeriöön, sillä on kestämätöntä, että MMM valvoo oman toimialansa ympäristövaikutuksia. Tämän intressiristiriidan takia sekä sisävesien että Itämeren tila paranee tuskastuttavan hitaasti.

JULKISEN SEKTORIN KOKO (HS)

Julkinen sektori ei ole liian suuri, vaan yksityinen sektori on liian pieni. Sen kasvattamisessa julkinen sektorikin voi olla apuna. Aina täytyy tehostaa ja karsia, mutta ei ole mittaria, jolla voisi osoittaa, kuinka laajoihin sosiaali- ja terveyspalveluihin ”on varaa”. Koulutuksesta ei myöskään saa tinkiä. Ihmettelen, mistä Soini ja Sipilä aikovat irtisanoa 100 000 julkisen sektorin työntekijää. Vain se tiedetään, että 70% heistä on naisia. Hyvät julkiset palvelut ovat myös tasa-arvokysymys.

KEHITYSAVUN LEIKKAAMINEN (Iltalehti)

Kehitysapu on sidottu kansantuotteeseen, joten se laskee automaattisesti silloin, kun taloudella menee huonosti. Kehitysapu ei siis vie sen suurempaa osuutta rikkaan Suomen tuloista kuin ennenkään.
Kehitysavun toteutus ei läheskään aina mene kuin Strömsössä. Juuri siksi rahoituksen poukkoilu on tyhmintä, mitä voi tehdä.

Tarvitaan johdonmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä: kymmenien vuosien perspektiiviä. Pitää huolehtia siitä, että aloitetut projektit viedään loppuun ja valvotaan vielä jälkeenkin päin.

KERJÄÄMISEN KIELTÄMINEN (Etelä-Suomen Media)

Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo.

Suomen perustuslaki ei suojaa vain Suomen kansalaisia, vaan kaikkia Suomessa oleskelevia. Jokaisella on vapaus hankkia toimeentulonsa haluamallaan tavalla.

Jos eduskunta ei voi rikkoa Suomen perustuslakia, vielä vähemmän kunnilla on siihen oikeus. Kerjääminen on vastenmielistä, mutta kunnat eivät voi kieltää sitä, edes järjestyssäännön verukkeella.

On älytöntä populismia, että jopa perustuslakivaliokunnan jäsenet voivat vaatia toimimaan perustuslakia vastaan. En ymmärrä, miksi pitää olla kateellinen itseään heikommille.

Onneksi toisen auttamista ei voi sentään kieltää lailla.

Ihmiskauppa ja eriasteinen pakottaminen on rikoslain mukainen rikos. Tässäkin kohtaa laki on selvä ja viranomaisille selvä velvoite.

KESKIOLUT ALKOON (Iltalehti)

En ole kieltojen ja rajoitusten ystävä. Vaikka kaikki pilkkasivatkin Juha Sipilää puolueen vanhasta linjauksesta, että keskiolut olisi siirrettävä Alkoon, olen itse sitä mieltä, että nykyistä miedompi kakkosolut olisi hyvä ajatus. Ruotsissa keskioluen miedontaminen on vähentänyt kiistatta alkoholihaittoja.

Oluttuntijat saakoot omia rakkaita juomiaan, mutta verotuksella voitaisiin auttaa suurkulutus miedompiin tuotteisiin.

1980-luvulla kaikki joivat nelosolutta ja pilkkasivat keskiolutta. Makutottumukset muuttuvat ja kulutukseen voi vaikuttaa rajoittamatta vapauksia.

Alkoholin aiheuttamat inhimilliset kärsimykset ja taloudelliset kustannukset ovat valtavia. Jokaisen vastuullisen päättäjän on tehtävä parhaansa niiden lieventämiseksi. Vaikka oikeiden keinojen löytäminen on tunnetusti vaikeaa, on yritettävä.

Paras uutinen pitkään aikaan on ollut Viron ilmoitus alkoholiveron nostamisesta.

KIINTEISTÖVERO (Etelä-Suomen Media)

Tuloverotuksen kiristämisessä ei ole järkeä, ei edes suurituloisten. Keskituloisten verotusta pitää pikemmin laskea, jotta pelastetaan ostovoimasta edes rippeet.

Kiinteistövero on paljon järkevämpi veromuoto kuin työn verotus. Veron taso ei ole seurannut asuntojen hurjaa arvonnousua varsinkaan pääkaupunkiseudulla. Pienet tulot pitää kuitenkin huomioida, jotteivat vanhukset joudu kohtuuttomiin vaikeuksiin.

Ihmetyttää myös, miksi maaseudulla mielummin suljetaan kouluja kuin korotetaan kesämökkien kiinteistöveroa – ei kai kukaan muutaman kympin takia luovu rantasaunasta?

Maa- ja metsätalousmaan kiinteistöverotus olisi myös oikeudenmukaista. Lisäksi rakentamattoman maan kiinteistöveroa pitäisi nostaa metropolialueella, jotta kaavoitusta saadaan vauhtiin.

KILPAILUTUS (Tatsi)

EU:n kilpailusäädöksissä on rajoituksia, mutta suomalaiset noudattavat niitä turhan pilkulleen. Ei voi olla oikein, että monikansallinen terveysyhtiö voittaa kilpailutuksen saamansa veroparatiisiedun takia, jolloin pienemmät häviävät kilpailutukset ja joutuvat yksi toisensa jälkeen suurempien suihin.

Kilpailutuksessa SAA huomioida myös sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät. Sen, että paikkakunnalle tulee työtä, täytyy vaikuttaa. Yritysvaikutusten lisäksi sosiaaliset vaikutukset – siis vaikeasti työllistyvien työllistyminen – täytyy ottaa huomioon.

Parasta toki on, jos yhteiskunnalliset yritykset voivat kohentaa liiketoimintaosaamistaan siten, että ne pystyvät kilpailukykyisiin tarjouksiin ilman ”säälipisteitä”. Silloin ne kestävät myös kaupallisten kilpailijoiden valituskierteet.

KOTIHOIDON TUKI

On suuri harmi, että kotihoidontuen uudistus hajosi hallituksessa, kiitos kristillisten.

Kotihoidontuen jakaminen äidille ja isälle on tärkeä tasa-arvotoimi kahdella tavalla. Ensinnäkin isien vastuuta lasten hoidosta ja perheen arjesta on lisättävä. On hassua, että isiä täytyisi tähä painostaa. Olen itse pitänyt kolme täyttä vanhempainlomaa, joihin kuuluu ihania ja vähemmän ihania hetkiä, mutta joka tapauksessa korvaamattomia kokemuksia.

On puppua puhua perheiden ”valinnanvapaudesta” niin kauan kuin ”vapaasti” valitaan aina naisen jääminen kotiin.

Toisaalta kotihoidon tuen jakaminen on aivan välttämätön palkkatasa-arvon edistämiseksi. Naisten yksinvastuu kodista heikentää heidän työllisyyttään, työmarkkina-asemaansa ja palkkaansa. Se ei korjaudu edes vuosien kuluessa ja koskee myös perheettömiä naisia.

Palkkatasa-arvo on tärkeimpiä teemojani kansanedustajana. Myös syvempiin tekijöihin on puututtava: naiset eivät hakeudu hyväpalkkaisiin töihin eivätkä johtajiksi. Suomi tarvitsee rohkeita tyttöjä.

KOULUKURI (HS)

Suomalaisten koulujen opiskelurauha on hyvä verrattuna vaikka Ruotsiin. Se on tietysti säilytettävä. Yläkoululaisen isänä kokemukseni on, että kuri ei ole yhtä tärkeää kuin motivoiminen, opettajien innostus ja riittävät resurssit. Ongelma on, että varsinkin pojat viihtyvät huonosti koulussa. Sellailnen ankaruus, joka on traumatisoinut monet 1950-luvulla koulunsa käyneet, ei paranna viihtymistä tai edes oppimista. On myös tehtävä töitä koulukiusaamisen ja syrjäytymisen estämiseksi.

KREIKAN VELAT (Iltalehti ja IS)

Vuonna 2010 Kreikan olisi pitänyt päästä velkajärjestelyyn, jolla korkeita korkotuloja saalistaneet pankit olisivat kantaneet markkinatalouteen kuuluvaa riskiä. Tätä linjaa ajoi koko eurooppalainen vasemmisto, myös SDP.

Sijoittajavastuun sijaan pankit pelastettiin. Britit eivät panneet mitään likoon brittiläisten pankkien hyväksi, suomalaiset sen sijaan tulivat apuun.

Nyt velka on lähes kokonaan julkista velkaa, joten sen leikkaus on veronmaksajilta pois. Se ei tule kysymykseen. Velkkoja emme voi antaa anteeksi senkään vuoksi, että Suomi menettäisi 900 mrd euron vakuuden, joka meillä ainoana EU-maana on. Se on aitoa rahaa.

Kreikan lainaehtoja on jo huojennettu niin, että Kreikan velanhoitomenot ovat alemmat kuin esim. Portugalilla. Lisäksi ylijäämävaatimus voi olla nykyistä kohtuullisempi, esim. 2%.

Silloin Kreikkaa voi velvoittaa esittämään vihdoin kasvun ohjelma, innovaatioiden ja tuottoisien investointien visio. Sekä Troikka että Kreikka itse ovat aiheuttaneet tuhoa ja syytelleet toisiaan.

Suomen ja muiden EU-maiden täytyy antaa Tsiprasille reilu tilaisuus, eikä painaa päälle herrakansan hengellä ja puolirasistisella kostonhimolla. Vain siten tavalliset kreikkalaiset voivat toipua kärsimyksistään, repeytynyt Eurooppa alkaa eheytyä ja lopulta Suomikin varjella saataviaan parhaiten.

Aiheesta lisää: Timo Harakka, Suuri kiristys (2014)

KUNTIEN PAKKOLIITOKSET (HS), kts. myös > Metropolihallinto

En usko pakkoon. Kun kuntauudistus irrotettiin sote-ratkaisusta, 20 000 asukkaan haamuraja menetti merkitystään. Mutta vähintään tuon kokoisia kuntia pitää tavoitella silloin, kun väestöpohja antaa myöten. Pääkaupunkiseudulla jättiläiskunta olisi hallinnon ja demokratian painajainen. Ajan vahvasti metropolihallinnon kaltaista kaupunkiyhtymän mallia.

LAPSILISÄT VEROLLE (Yle)

Hyvätuloiset eivät tarvitse lapsilisiä. Kun lapsiperheitä kuitenkin halutaan tukea, heitä autettaisiin täsmällisesti korkeammalla, verollisella lapsilisällä. Silloin perusteeton ja huonosti kohdistuva asuntolainojen korkovähennys voidaan poistaa ja saada aikaan vaalikauden aikana lähes miljardin euron säästö.

LEIKKAUKSET (Etelä-Suomen media)

Julkisten palveluiden leikkaukset heikentävät kasvua ja ennen kaikkea yhdenvertaisuutta. Heikoimmilta on helpoin leikata. Lisäksi julkisten palveluiden leikkaaminen heikentää tasa-arvoa, sillä julkisen sektorin työntekijöistä 70 % on naisia.

Suositeltavampaa on siis supistaa muita menoja kuin julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia, jotta ostovoima ei vielä pahemmin romahda ja johda vielä suurempaan työttömyyteen vaikkapa kaupan alalla.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on julkaissut 192 erilaisen verotukiaisen listan, joista kertyisi yhteensä kymmenien miljardien leikkaukset ilman suurta taloudellista vahinkoa ja merkittävää uhkaa kansalaisten yhdenvertaisuudelle.

MAAHANMUUTTO < kts. Työperäinen maahanmuutto

MAATALOUSTUKIEN LEIKKAAMINEN (Iltalehti)

Suomalaiset ovat melko yksimielisiä siitä, että kotimainen ruuantuotanto ja elintarviketeollisuus tarvitsevat tukea, ja että kansallinen tuki on sopivalla tasolla.

Maataloustuen osuus EU-budjetissa on suhteellisesti supistunut ja pysynyt euromääräisestikin ennallaan 15 vuotta, vaikka uusia jäsenmaita on tullut tusina lisää.

MATALAPALKKATYÖ (Tatsi)

Tarvitaanko lisää matalapalkkatyötö? Kyllä ja ei. Työmarkkinoiden jakautumiinen suojattuihin ja suojattomiin on jo nyt ongelma – eikä sen ratkaisuksi kelpaa, että suojatuistakin tulee suojattomia.

Työttömyydestä kuitenkin suurin osa on rakenteellista. Se tarkoittaa, että yli puolet työttömistä jää työllistymättä ”markkinaehtoisesti”, vaikka olisi noususuhdanne. Se on siis varovaisestikin arvioiden 200 000 ihmisen kohtalo.

Lukemani ja tutkimani perusteella olen vakuuttunut, että suuri osa työvoimasta työllistyy vain tuetusti. Jako sosiaalituen ja palkkatulojen varassa eläviin on liian jyrkkä ja epäinhimillinen. Suuri osa ihmisistä suljetaan pois mielekkäästä yhteistoiminnasta, osallistumisesta ja osallisuudesta, jossa tuntee itsensä tarpeelliseksi ja josta saa mielekkyyttä elämään.

Tarvitaan rohkeutta ja mielikuvitusta, ja sosiaalisissa yrityksissä sekä palkkatukimalleissa niitä toki onkin. Pitkällä tähtäimellä on siirryttävä perustuloon.

METROPOLIHALLINTO (Etelä-Suomen Media)

Pakkoliitos Helsinkiin pitäisi vihdoin viimein haudata, kuten Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Sipoon kaupunginjohtajat vaativat (HS 20.3.) Selvityksiä on tehty paksuin pinoin, mutta vieläkään ei ole osoitettu, että siitä saataisiin edes taloudellista hyötyä. Jätti-Helsinki olisi hallinnon ja demokratian kannalta painajainen.

Tarvitaan pk-seudun kuntien metropolihallinto, joka panee vauhtia kaavoitukseen, asuntorakentamiseen ja liikenneyhteyksien sujuvuuteen, huolehtii energiantuotannon ja jätehuollon järkevyydestä.

On säälittävää vastustaa metropolia siksi, että syntyisi lisää hallintoa. Meillä on jo YTV omine edustajistoineen, jonka valtaa ja vastuuta voi lisätä vahvasti. Häviäjiä ovat vain nykyiset kuntapoliitikot – mutta voittajia olisi 1,5 miljoonaa.

Pitkällä tähtäimellä metropolin lähidemokratiaa on parannettava noin 15 aluekeskuksen laajalla itsehallinnolla. Aluekeskukset ovat kuitenkin jo itsessään keskisuurten tai suurten kaupunkien kokoisia. Asukkaiden äänen on kuuluttava!

 NATO-JÄSENYYS (Etelä-Suomen Media)

Suhtaudun sotilasliittoon täysin tunteettomasti, vain avoimen ja mahdollisimman objektiivisen turvallisuusanalyysin perusteella.

Juuri nykyisessä tilanteessa Nato-hakemus voisi pikemmin heikentää kuin vahvistaa Suomen turvallisuutta. Suomi joutuisi konfliktin etulinjaan.

Suomen on pidettävä joka tapauksessa oma puolustuksensa kunnossa. Emme halua joutua kustantamaan niiden jäsenmaiden puolustusta, joiden omat voimat eivät ole uskottavat.

Nato-optio on silti pitää joka hetki toteuttamiskelpoisena. Sitä optio juuri tarkoittaa: jos tilannekuva muuttuu, on oltava täysi valmius uusiin ratkaisuihin, jos hallitus ja viime kädessä Suomen kansa niin päättävät.

Tässä tilanteessa valmius, varautuminen ja ennakointi ovat avainasemassa. Nato-yhteistyö ja tiivis yhteistoiminta Ruotsin kanssa ovat tärkeitä.

NOLLATYÖSOPIMUKSET (Tatsi)

Nollasopimuslaisilla on kokonaan yrittäjävastuu, joka kuuluu työnantajalle. Toisin kuin yrittäjä, nollasopimuslainen ei kuitenkaan voi valita toimeksiantajiaan ja työnsä ehtoja työajasta alkaen.

Periaatteessa riittäisi, jos tämän epäreilun sopimuksen ehtoja voitaisiin lakisääteisesti muuttaa. Mutta koska työnantaja ja työntekijä eivät ole tasaveroisessa tilanteessa – työntekijä on käytännössä aina työntarjoajan armoilla – on selkeintä suojata työntekoa lailla. Ja myös valvoa niiden toteutumista sekä rangaista väärinkäytöksistä!

Esimerkiksi kaupan alalla on varmasti mahdollista muodostaa parin-kolmen toimipaikassa työantajapooli, joka sitoutuu työllistämään henkilön vähintään 18 viikkotunniksi, vaikka yksittäisessä liikkeessä tarvetta ei olisikaan.

 ”NORMITALKOOT” (IS)

Kukapa rakastaisi byrokratiaa? Hupsuja normeja on helppo löytää ja lakeja on varmasti liikaa. Mutta kokoomuksen viaton ja viihdyttävä ”norminpurku” peittää ideologisen edunvalvontatyön. Grahn-Laasosen lista alkaa tähtisadetikkujen myyntirajoituksista ja päätyy vaatimaan rikkaille veronalennuksia – onhan verokin ”normi”. Olen itse pienyrittäjä, enkä silti koe byrokratiaa ylivoimaisena. Usein tuntuu, että syytämme viranomaisia silloin, kun emme osaa saada omaa bisnestämme tuottamaan.

NUORTEN TYÖLLISTYMINEN (Tatsi)

Tämän hallituksen harvoja saavutuksia on nuorisotakuu. Sitä arvostellaan kotimaassa, mutta EU-tasolla sitä ihaillaan ja moni maa pyrkii kopioimaan sen. Suomen nuorisotyöttömyys on tässä lamassa – joka on talouden mittareilla 1990-luvun lamaa syvempi – saatu pysymään yhtenä Euroopan alhaisimmista.

50 000 nuorta on saanut Sanssi-kortin myötä paikan opiskelussa, harjoittelussa tai työssä. Palkkatuen suurin ongelma ei ole sen saaminen, vaan siitä luopuminen. Moni on nyt vuodenvaihteessa ollut pettynyt, että tukiautomaatti ei jatku vuodesta toiseen. Nyt kuitenkin työnantajiltakin voi edellyttää vastuuta nuoren pysyvästä palkkauksesta.

Suomessa on jo ainakin kahdet työmarkkinat: suojatut ja suojattomat. Ei ole syytä vahvistaa tätä kehitystä entisestään luomalla nuorille heikommat ehdot – ja vieläpä valtion varoin. Herroille S&V valtion varat ovat kalliit silloin, kun pitää leikata kansalaisten etuuksia, mutta tuhlattavissa silloin, kun sitä jaetaan yrityksille.

OPPIVELVOLLISUUS (MTV3)

Monissa maissa, kuten Saksassa ja Britanniassa, oppivelvollisuus on 12-vuotinen. Suomessakin peruskoulutusta voitaisiin jatkaa 18-vuotiaaksi asti, kuten valtiosihteeri Pilvi Torsti esittää.

Lukuisista erillistoimista huolimatta 10 prosenttia ei jatka opintojaan peruskoulun jälkeen. Se ei riitä nykyisen työelämän vaatimuksissa.

Sillä välin, kun oppivelvollisuuden pidentämisestä taistellaan, on edelleen kehitettävä nuorisotakuuta, joka on tärkeä syrjäytymisen vastainen ohjelma. Sen on vaikutettava jo yläasteelle, jolloin nuoret jo alkavat eriytyä pärjääjiin ja putoajiin. Ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta on lisättävä – kenties palaamalla korkeakoulu-statuksesta käytännön taitojen korostukseen. Työelämään aikaisin menneiden nuorten on voitava suorittaa tutkintoja työn ohessa, samalla kun jokaiseen työhön liitetään oppimis- ja koulutusjaksoja.

Nuoren syrjäytyminen on inhimillinen tragedia ja yhteiskunnallinen tappio. Sen estämiseksi on tehtävä aina kaikki mahdollinen.

”PAKKORUOTSI” (Etelä-Suomen Media)

Perustuslain 17 § mukaan Suomessa on kaksi kansalliskieltä. Niin kauan kuin perustuslaki on voimassa, on lain tarkoituksen toteutumiseksi opetettava kaikille suomalaisille molempia kieliä.

Perustuslaki ei ole hyöty- tai viitsimiskysymys. Jos halutaan supistaa perustuslain suojaa, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, perusteluiden täytyy olla varsin järeät.

Detta är helt enkelt en jämställdhetsfråga, och jag är ganska trött på den ändlösä debatten.

PAKOTTEET kts. > Venäjä-pakotteet

PALKKATASA-ARVO kts. > Kotihoidon tuki

PERINTÖVERO (Etelä-Suomen Media)

Perintövero on oikeudenmukainen vero. Miksi maksaisimme veroa ansaitsemistamme tuloista, mutta emme ansaitsemattomasta? Perintövero on järkevä vero – siitä ekonomistit ovat kuta kuinkin yksimielisiä. Perintövero on kansantaloudelle tärkeä vero. Perintövero ei nykytasollaan ole kohtuuton vero.

Uskomatonta kyllä, Perheyritysten liitto ja muut vain omaa etuaan ajavat tahot ovat onnistuneet muuttamaan mustan valkoiseksi.

Perheyritysten sukupolvenvaihdosta huojennetaan merkittävästi. Jo nykyisten alennusten ja pidennettyjen maksuaikojen ansiosta se on alle 2% vuodessa – siis normaalioloissa lähes inflaation tahdissa.

Se, että siirtymäaikana syntyy vaikeuksia, ei johdu verosta, vaan omistajien taitamattomuudesta ja eturistiriidoista, sekä liiketoiminnan huonosta kannattavuudesta, jota valtio ei kai sentään voi muuksi muuttaa.

Uskallan sanoa tämän yrittäjänä, verotuksen tuntijana ja Kauppakamarin HHJ-tutkinnon suoritaneena: perintöveron poistajat ovat joko tyhmiä tai ahneita, tai molempia.

PERUSTULO (Yle)

Työelämä on rajussa ja pysyvässä muutoksessa. Kun yritykset valikoivat työvoimansa tarkoin, yhteiskunnan on kannettava vastuunsa siitä, että mahdollisimman moni pääsee antamaan panoksensa yhteiseen hyvään ja kokemaan osallisuutta ja tarpeellisuutta.

Suuri osa työvoimasta ei työllisty muutoin kuin tavalla tai toisella tuetusti. Tukien ja etujen venkslaamisesta on ennen pitkää syytä siirtyä selkeään perustuloon. Se, minkä tasoinen, minkä mallinen ja mitä etuja koskeva perustulosta tulee, vaatii vielä monta vääntöä ja väittelyä.

Perustulo ei voi olla liian avokätinen, jotta se ei maksa mahdottomia. En hyväksy sitäkään, että se kustannetaan hyvätuloisten kohtuuttomilla veronkorotuksilla. Tehtävä ei ole käytännössä helppo, mutta periaate ei siitä muutu.

Moni sanoo, että perustulo tappaa työhalut. Tosiasiassa perinteinen palkkatyö käy koko ajan harvinaisemmaksi. Perustulo vapauttaa ihmiset tilanteesta, jossa heidän on pakko myydä työtään vastentahtoisesti ja liian huonoilla ehdoilla.

PERUSTURVAN TASO (Tatsi)

Sosiaalisten oikeuksien komitea, joka moitti Suomea liian alhaisesta perusturvan tasosta, ei osannut tulkita Suomen sosiaalitukijärjestelmää. Siitä sitä on vaikea syyttää, sillä jopa ministerit ovat ajoin osoittaneet, että hekään eivät ymmärrä Suomen monimutkaista sosiaalitukijärjestelmää.

Suomalaisen perusturvan taso kestää vertailun. Tuoreen leipäjonotuktimuksen mukaan ongelma on pikemmin siinä, että moni tarvitseva ei edes käytä etuuksia, joihin on oikeutettu. Silloinhan järjestelmä ei ole oikeudenmukainen.

Itse panen – kunnon demarina! – painoa enemmän siihen, että valtio auttaisi ja kannustaisi työllistymään pienipalkkaisiinkin töihin, esimerkiksi ansiovähennyksen alarajaa roimasti nostamalla, jolloin verotus jäisi olemattomaksi. Asumisen kustannuksia varsinkin pääkaupunkiseudulla täytyy väen vängällä saada painettua alemmiksi.

PÄIVÄHOITO-OIKEUS (Etelä-Suomen Media)

Jälleen on pakko ihmetellä sitä kostonhalua, joka kohdistuu yhteiskunnan heikoimpiin.

Pieni lohtu tasa-arvoisen kotihoidontuen kaatumisessa oli se, että samalla ei jouduttu rajoittamaan päivähoito-oikeutta.

Tunnen lapsiperheen arkea. Yhteiskunnan lastenhoitoapu on välttämätön työssäkäyvälle. Vielä välttämättömämpi se on työpaikkaa etsivälle. Jos työttömän päivähotoetuutta rajataan, pitäisi oikeuden nimissä myös rajata hänen velvollisuuttaan etsiä työtä, sillä hänethän on määrätty lapsenhoitotehtäviin.

Olennaista on kuitenkin katsoa lapsen etua.

Kysymys on käytännön tasolla sosiaalinen. Syrjäytyneiden tai syrjäytymisuhan alla olevien vanhempien lasten kannalta päivähoito on erityisen tärkeä, pahimmassa tapauksessa lastensuojelullisista syistä, mutta joka tapauksessa sosiaalistumisen ja tasapainoisen kehityksen takia.

Päivähoito-oikeuden rajaus jakaisi yhteiskuntaa entistä jyrkemmin kahtia – ja vielä tuleviin sukupolviin

PÄÄKAUPUNKISEUDUN LIIKENNE (Yle)

Uusimaa ei voi kasvaa ja menestyä, jos asuinalueet eivät yhdisty sujuvasti työpaikkakuntiin. Lahden oikorata on todistanut, miten myönteinen vaikutus nopeilla ja ympäristöystävällisillä yhteyksillä on aluekehitykseen. Seuraavaksi on kunnostettava Helsingin-Riihimäen osuus, jotta läntinen Keski-Uusimaa, Hyvinnkää ja jopa Nurmijärvi kytkeytyvät entistä paremmin metropoliin.

RAHOITUSMARKKINAVERO (HS)

Olen pitkään ja määrätietoisesti ajanut rahoitusmarkkinaveroa (kts. kirjani Luoton loppu, 2009). ” Erilaisia teknisiä malleja vertailtuani pidän kiistattomasti parempana FAT-veroa (Financial Activity Tax) kuin yleisesti kampanjoitua FTT-veroa (Financial Transactions Tax). FAT tuo arvonlisäveron myös rahoitusmarkkinoille, mikä olisi oikeudenmukaista ja juuri siksi pankkien kannalta vielä pelottavampi kuin FTT.

RUUHKAMAKSUT HELSINKIIN (Iltalehti)

Suomessa on säädetty laki tietullien elektronisen perinnän menetelmistä – mutta ei itse tietulleista, melkein ainoana Euroopassa.

Kokemukset vaikkapa Ruotsin kaupunkien ruuhkamaksuista ovat niin rohkaisevia, että ne sopisivat erinomaisesti myös pääkaupunkiseudulle tietyin edellytyksin. Ruotsin porvarihallitus kähvelsi Tukholman tietullitulot valtion yleiseen budjettiin. Suomessa on ehdottomasti lain tai asetuksen tasolla varmistettava, että tulot käytetään työssäkäyntialueen joukkoliikenteen kehittämiseen, eikä mihinkään muuhun rahareikään.

Laki tienkäyttömaksusta – tai tietulleista – täytyy joka tapauksessa säätää, jotta kunnat tai kuntayhtymät voivat vapaasti päättää, ottavatko sen käyttöön vai eivät. Ratkaisun järkevyys riippuu myös siitä, mikä on oikea maksutaso ja miten vyöhykkeet määritellään.

Jorma Ollilan ryhmän esitys satelliittivalvontaisesta tienkäyttömaksusta on byrokraattinen, eriarvoistava ja käyttökelvoton.

En tiedä mitään erityistä syytä sille, miksei EU:n ulkopuolisia rekkayrityksiä ei voisi velvoittaa korvaamaan suomalaisten teiden käyttöä, jos näin halutaan.

 SOTEN KUSTANNUKSET (Iltalehti) kts. myös > Terveydenhoidon yksityistäminen

Terveydenhuoltojärjestelmän sekavuus nostaa kustannuksia. Pääongelma on, että maksut ja vastuun voi helposti sysätä toisten kannettavaksi. Työterveydestä lähetetään herkästi turhiin tutkimuksiin. Yksityislääkärit lähettävät potilaansa julkisen puolen kalliisiin leikkauksiin. Perusratkaisu on, että kustannukset on siirrettävä yhdelle taholle, ja se on luontevasti valtio.

Sotessa on useita kilpailevia rahoitusratkaisuja, joita yhdistää se, että kuntien rooli näyttää joka tapauksessa supistuvan tai häviävän kokonaan.

Jos ja kun sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta valmistellaan parlamentaarisesti, se on uuden eduskunnan tärkeimpiä hankkeita. Olen valmis käyttämään omaa osaamistani nimenomaan kestävän ja järkevän kustannusratkaisun löytämiseen.

SUVIVIRSI (Iltalehti)

Luojan kiitos uskonto ei kuulu eduskunnalle. Käsittääkseni kaikki uskonnolliset yhteisöt ja uskonnottomatkin ovat samaa mieltä siitä, ettei Suvivirsi minkäänlaisena versiona loukkaa ketään.

On kuitenkin hyvä ymmärtää yksi perusasia. Jos joissain kouluissa huomioideaan monikulttuurisuus tavalla, joka poikkeaa monokulttuurisesta perinteestä, sitä ei ole tarvinnut kenenkään pakottaa. En tiedä yhtään tapausta, jossa vanhoja tapoja ”ei sallita”.

Oman poikani koululuokasta on aina ollut enemmistö maahanmuuttajia. Kertaakaan en kahdeksan vuoden aikana ole kokenut, etteivät muualta tulleet hyväksyisi, miten ollaan maassa maan tavalla. Mutta maan tavat muuttuvat, kun maa muuttuu, ja se on paitsi hyvä, myös välttämätöntä. Olihan piiskaaminenkin joskus maan tapa, ja kouluissa karttakepillä piekseminen, tai mielipiteiden perusteella koulusta erottaminen. Ennen ei aina ollut paremmin.

TAANTUMA (Tatsi)

Kirjassani Suuri kiristys (2014) kuvataan yksityiskohtaisesti euroalueen kiristyslinjaa, joka on aiheuttanut nykyisen taloushistorian pisimmän taantuman – 10 miljoonaa uutta työtöntä EU-alueelle. Lama, jota pidetään yllä seitsemättä vuotta, on iskenyt kaikista maista rajuimmin Suomen vientiin.

Koska Suomen viennistä 55 % menee EU-maihin – ja päälle on laskettava Venäjän pakotteiden vaikutukset – on humpuukia etsiä vaikeuksien syitä vain Suomesta. Kuten aina lamassa, omistajat, oikeisto ja populistit pyrkivät käyttämään tilannetta hyväkseen edistääkseen omia päämääriään.

Silti lama paljasti Suomen tuotannon yksipuolisuuden. Viemme lähinnä investointihyödykkeitä – siis koneita ja laitteita, moottoreita – joiden kysyntä pysähtyy, kun kukaan ei perusta tai uusi tuotantolaitoksia. Vahvoja kuluttajatuotteita, kuten vaikka Ikeaa, ostetaan ihan suhdanteesta riippumatta.

Tarvitaan välttämättä uusiutumista. Uusiutuvaa tuotantoa, uusiutuvaa energiaa ja ennen kaikkea uusiutuvia ideoita.

TASAVERO (IS)

Kaavamainen tasavero rankaisee pienituloisia liikaa ja estää työttömiä työllistymästä matalapalkkatöihin. Kannustinongelma on huomioitu useissa malleissa erilaisin tuin ja veroalennuksin, jolloin tasaverosta tuleekin alapäässä progressiivinen – ja kas kummaa: vain hyvätuloisten verotus laskee roimasti. Jos tasavero olisi kustannusneutraali, alemman keskiluokan verotus nousisi. Siksi tasavero ei ole käytössä melkein missään, ja Virossakin harkitaan siitä luopumista.

TERVEYDENHUOLLON YKSITYISTÄMINEN (Yle) Kts. myös > Soten kustannukset, Yksityiset terveyspalvelut

Suomalaisten terveyserot ovat kasvaneet, koska hyväosaiset nauttivat laadukkaasta työterveyshuollosta ja vähäosaiset ovat vain julkisten palveluiden varassa. Julkisten palveluiden tasoa on parannettava ja kustannukset jaettava reilummin. Terveyspalveluiden rahoitus on vihdoin saatava yhteen kanavaan, jotta yksityiset lääkäripalvelut eivät voi rajoituksetta kuormittaa julkista sektoria. Kaiken kukkuraksi yksityspalvelut keskittyvät monikansallisiin firmoihin, jotka vievät suomalaisten veronmaksajien rahat kansainvälisiin veroparatiiseihin.

TIENKÄYTTÖMAKSUT kts. > Ruuhkamaksut

TTIP-SOPIMUS (Iltalehti)

Vapaakauppasopimus on monella tapaa kannatettava, vaikka EU-komission salaileva linja ja propagandistisesti liioitellut työllisyys- ja talousvaikutukset haittaavat kovin hankkeen uskottavuutta. Ennen kaikkea Yhdysvallat on sulkenut ”kansallisen intressin” piiriin niin suuren osan talouttaan, että eurooppalaisilla ei ole ollut tilaisuutta osallistua edes siviililentokenttien valaistuksen tarjouskilpailuun.

Yksi asia kuitenkin hiertää pahasti, ja se on suunniteltu investointisuoja. Professori Martti Koskenniemen jyrkkä kritiikki osuu naulan kantaan. Emme voi luovuttaa kansallisten oikeuslaitosten valtaa kaupallisille riitojenratkaisumenettelyille. Euroopassa on jo nyt riittävästi näyttöä siitä, miten demokraattinen päätöksenteko uhrataan kapeasti tulkituille kaupallisille intresseille. Monikansallisilla yrityksillä on varaa panna pienet valtiot polvilleen jo pelkällä kanteen uhalla.

On käsittämätöntä, miten sivistysvaltioiden oikeuslaitoksia nöyryytetään. Joka tapauksessa on luotavissa pysyvä kansainvälinen välitystuomioistuin, jossa riidat käsitellään. Välimiesmenettelystä luopuminen on ehdoton ehto, jotta kannatan sinänsä hyödyllistä TTIP-sopimusta.

TULOEROT (Iltalehti)

Pienet tuloerot ovat tyypillisiä pohjoismaisille hyvinvointiyhteiskunnille. Ei ole sattumaa, että ne ovat myös maailman menestyvimpiä maita – vauraudella, turvallisuudella ja elämänlaadulla mitaten.

Pienet tuloerot ja terveyserot ovat talouden menestystekijä, todistaa Wilkinson & Pickettin teos Spirit level. OECD on jopa laskenut, että tuloerojen kasvu on heikentänyt Suomen kansantuotetta kymmeniä miljardeja euroja 1985-2011.

Nykyinen hallitus on huolehtinut, että edes leikkaukset eivät lisää tuloeroja. Se ei kuitenkaan automaattisesti tuota parhaita ratkaisuja. Ja jos tuloerojen supistuminen johtuu talouden taantumasta, kuten nyt, ei ole syytä hurrata.

Talouskasvu lisää vääjäämättä tuloeroja. Poliittisten päättäjien tehtävä ei ole rangaista menestyksestä, vaan tehdä parhaansa menestyksen eteen.

Tuloerojen lisääntymistä huolestuttavampi ilmiö juuri nyt on terveyserojen kasvu. Kuilu avokätisen työterveyshuollon ja minimaalisten julkisten palvelujen välillä on liian suuri.

TULOVERO (Yle)

Pieni- ja keskipalkkaisten tuloveron alentaminen lisää ostovoimaa ja työllistymisen houkuttelevuutta tehokkaimmin. Äänestän myös hyvätuloisten tuloveronkorotuksia vastaan.

TURVAPAIKANHAKIJAT (Yle)

Suomen on kannettava suurempi vastuu Euroopan turvapaikanhakijoista.
Välimerestä on tullut hauta, Kreikan ja Turkin rajasta keskitysleiri. EU ei kykene takaamaan paperittomille siirtolaisille ihmisoikeuksia. Sen sijaan, että vedetään piikkilangat mantereen ympärille, on panostettava varsinkin pohjoisen Afrikan ja Lähi-idän kehitykseen, koulutukseen ja tasa-arvoon. Vakaa ympäristö on EU:n itsekkäiden etujenkin mukaista, ja globaali reiluus sekä Suomen että EU:n edustamien arvojen johdonmukaista toteuttamista.

TYÖAIKOJEN JOUSTO (Iltalehti)

Pitääkö työsopimuksien ja lakien mahdollistaa työaikojen jousto kiireen ja hiljaisten aikojen mukaan?

Työaikapankki on mahdollinen jo nykyisten sopimusten puitteissa. Monilla työpaikoilla on sovellettu jo vuosikaudet järjestelmää, joka tasaa ruuhkahuiput ja leppoisammat ajat. Se ei ole työntekijöille kaikkein helpoin järjestely, koska arjen suunnittelu varsinkin pienten lasten vanhemmilla voi käydä vaikeammaksi, mutta yrityksen menestyksen kannalta jousto on tärkeä varsinkin nykyisessä taloustilanteessa.

Eduskunta ei solmi eikä muuta työsopimuksia. Uutta lainsäädäntöäkään ei tarvita, koska kaikki osapuolet lienevät riittävän tyytyväisiä nykyisiin joustoihin.

TYÖLLISTYMINEN (Tatsi)

Työttömien omaehtoinen opiskelu on lisääntynyt ilahduttavasti, kun se on nyt mahdollista ansioturvan vaarantumatta. Yli 30 000 ihmiselle omasta motivaatiosta kumpuava uudelleenkouluttautuminen on varmasti tehokkaampaa kuin työvoimakoulutus.

Lauri Ihalainen on esittänyt työttömän starttirahaa, joka tarkoittaa, että yritys voidaan perustaa ansioturvan pienenemättä (ainakaan paljon). Niistäkin, jotka haluaisivat kokeilla yrittäjyyttä työpaikan menetettyään, harva voi siihen ryhtyä, koska tulot jäävät paljon ansioturvaa pienemmiksi ja riski on korkea.

Vaikka ajatus on epämuodikas, julkiselle vallalle kuuluu vastuu työllisyydestä – työllistämällä. Liikelaitostamiset ja yksityistämiset ovat myrkkyä työllisyydelle (ja työehdoille!).

Panostaisin vahvasti sekä välityömarkkinoihin että yhteiskunnallisiin yrityksiin, jotka voivat työllistää vajaa- ja osatyökykyisiä. Näkökulma ei pidä olla se, mitä ihminen ei osaa tai voi tehdä, vaan se, mihin kaikkeen hän pystyy. Olen itsekin vajaakykyinen kirvesmiehen töissä – oman isäni ammatissa!

TYÖPERÄINEN MAAHANMUUTTO (MTV3)

Suomi tarvitsee välttämättä osaajien maahanmuuttoa. Vihamielinen ilmapiiri ja suurtyöttömyys houkuttavat lyhytnäköisesti torjumaan uudet tulijat, uudet ideat ja uuden yritteliäisyyden, ikään kuin näille leveysasteille maailmalta kilvan hakeuduttaisiin.

Ruotsin esimerkki todistaa, että maahanmuuttaja ei vie kantaväestön työpaikkoja, vaan luovat työpaikkoja myös kantaväestölle.

On mieletöntä tuhlausta, että Suomeen tulee joka vuosi yli 20 000 tutkinto-opiskelijaa ulkomailta, mutta vain alle puolet jää tänne töihin edes vuodeksi. Miksi päästämme koulutetut, nuoret osaajat karkuun Suomesta?

Työvoiman saatavuusharkintaa ja työlupien byrokratiaa on pakko helpottaa. Miksi ELY-keskukset erikseen ilmoittavat alat, joille ”saa” tulla, eivätkä pikemmin luettele vain niitä aloja, joilla tarjontaa on runsaasti.

Olkiluodon riistotyömaan karmeat kokemukset kuitenkin osoittavat, että viranomaisilla on oltava kunnon resurssit valvoa sopimuksia ja työsuojelua. Ja ay-liikkeellä kanneoikeus.

TYÖVELVOITE (HS)

Ajatus työvelvoitteesta tai vastikkeellisesta sosiaaliturvasta pitää kääntää toisin päin, keskittyä moralisoinnin sijaan tuloksiin: työllisyyden kasvuun. Mitä työtön saa tehdä menettämättä korvauksiaan (merkittävästi)? Työttömyysturvan suojaosa tekee mahdolliseksi ryhtyä pienipalkkaisiin hommiin, joista voi kehittyä uusi ansiotyö. Opiskeluoikeus on rohkaissut 30 000 työtöntä omaehtoiseen koulutukseen. Lauri Ihalainen on esittänyt myös starttirahaa, jolla työtön uskaltaisi ryhtyä yrittäjäksi.

ULKOISTAMINEN (HS)

Moni kunta tekee liikaa itse, mikä haittaa yrittäjyyttä. Julkisten palveluiden ulkoistamisen nyrkkisääntö on: kilpailun on lisäännyttävä, työllisyyden kohennuttava, verotulojen noustava, palvelujen tehostuttava ja parannuttava. Ehdot eivät täyty esim. terveydenhuollon ulkoistuksissa. Monikansalliset yritykset tavoittelevat asemaa, jossa ne määräävät hinnat. Veronmaksajien rahoja ei saa siirtää veroparatiisiin. Kunnat eivät osaa kilpailuttaa ja tulkitsevat EU-direktiivejä väärin.

VANHUSTENHOITO (MTV3)

Suomi ikääntyy, mutta vanhukset nuortuvat. Suomalaiset eläkeläiset ovat paljon terveempiä kuin edellisen sukupolven ikätoverit – ja monet ovat paremmassa kunnossa kuin seuraavat sukupolvet.

Vanhuspalvelulaki perustuu oikeaan periaatteeseen: ikäihmisten on satava asua kotona niin pitkään kuin haluavat ja voivat. Uuden eduskunnan on säädettävä vielä lakeja kotihoidon tason ja omaishoitajien tukemiseksi. Parannettavaa on paljon.

Laitoshoitoon on silti panostettava. Laitoshoidon taso on liian kirjava, paikoitellen karmea. Jälleenrakennuksen veteraanipolvi ansaitsee arvokkaan vanhuuden. Hyvä hoito on kunnia-asia.

VASTIKKEELLINEN SOSIAALITURVA kts. > TYÖVELVOITE

VELKAANTUMINEN (HS ja IS)

Suomen velkaantumisen tahti on liian kova. Onneksi velan taso ei. En suostu hätääntymään kuten VM:n virkamiehet visioidessaan 70%/bkt -velka-astetta. Saksassa se on 90%.

Nyt on viimeinen hetki saada investoinnit vauhtiin ja kasvu liikkeelle kaikin keinoin, jotta julkisten palvelujen taso voidaan säilyttää. Se on julmettu haaste, jos kasvavalle vanhusväelle halutaan tarjota arvokas hoito. Menoleikkauksia voidaan tehdä myös miljardiluokassa, mutta ne eivät saa uhata kasvua ja ostovoimaa. Siksi ne eivät ole ensisijainen tasapainotuksen väline.

Investoinnit on saatava käyntiin, koska idean tie tuotteeksi vie vuosia. Osaamista on, joten juuri nyt valtion on autettava kasvu liikkeelle eikä käperryttävä peiton alle itkemään.

VENÄJÄ-PAKOTTEET (Iltalehti)

Erkki Tuomiojan linja on oikea. Suomi osallistuu johdonmukaisesti ja rakentavasti EU:n pakotepolitiikkaan, vaikka kärsimme siitä enemmän kuin moni muu maa. Se on antanut meille myös arvovaltaa hillitä EU:n Venäjä-vastaisimpien jäsenten uhoa. Samalla varmistamme, että valitaan sellaiset pakotteet, joiden vaikutus Venäjän johdon imperialistisen uhon taltuttamiseen ovat tepsivimpiä, mutta jotka eivät lietso tavallisten venäläisten keskuudessa suurinta katkeruutta.

VERKKOVALVONTA (Iltalehti)

Massamittainen urkinta ei ole hyväksyttävää. On pidettävä huolta ettemme tingi juuri niistä vapauksista joita vastaan terroristit tai rikolliset haluavat läntisissä maissa hyökätä. Pikemminkin Suomesta tulisi kehittää tietoturvan ja MyDatan edelläkävijää jonka varaan voitaisiin rakentaa uutta korkean jalostusarvon elinkeinotoimintaa.

Turvallisuusviranomaisilla täytyy olla asianmukaiset resurssit ja teknologia selvittää kyberrikollisuutta sekä ehkäistä sitä ennakolta keinoilla, jotka eivät riko kansalaisten perusoikeuksia

VERONVÄLTTELY (Talouspoliittinen vk)

Vahingollisen veronvälttelyn vastainen työ on ollut johtoteema julkisessa toiminnassani monta vuotta.

Lisäksi haitallisen verokilpailun sekä verokeplottelua ja rikollisuutta suosivan pankkisalaisuuden poistamiseksi on purettava yksittäisen EU-valtion (kuten Luxemburgin) veto-oikeus. Mm. Irlannin ja Hollannin yritysverotuksen porsaanreiät, jotka mahdollistavat suuryrityritysten veronkierron, on tukittava.

YDINVOIMA (Yle)

Ydinvoimaa ei pidä rakentaa lisää. Olen tullut mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan ydinvoiman vastaisessa liikkeessä 1980-luvulla. Toisin kuin vaikka Matti Vanhanen, en ole muuttanut mielipidettäni. Ydinvoima ei ole puhdasta, uusiutuvaa energiaa, ja se on lyhytnäköinen mutta tuhansia vuosia vaikuttava ratkaisu. Aidosti uusiutuvat energialähteet – ja varsinkin Suomessa bioenergia – ovat sekä ilmastonmuutoksen että suomalaisen työllisyyden kannalta ainoa kestävä ratkaisu.

YKSITYISET TERVEYDENHOITOPALVELUT (Iltalehti) kts. myös > Terveydenhoidon yksityistäminen

Yksityinen palvelu on jatkossakin tärkeä osa terveydenhuoltojärjestelmää, samoin järjestöjen työ. Ne ovat palvelun tarjoajia, mutta eivät palvelun järjestäjiä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden runko on julkinen palvelu kaikkialla maassa.

On sääli, että yhä harvempi yksityinen palvelu on paikallinen, vaan moni pieni hoito- ja hoivayritys on päätynyt suurten firmojen käsiin. Valinnanvapaus, jolla yksityisten palveluiden asemaa perutellaan, alkaa olla varsin vähäinen.

On myös voitava puuttua siihen, miten monikansalliset yritykset kikkailevat voittonsa pois niistä maista, joissa ne tekevät aidon työn ja tuloksen, myös Suomesta. Sote-rahoituksen täytyy tähdätä siihen, että veronmaksajien rahat eivät päädy veroparatiiseihin.